Illakko - iltojen ilo.

Illakko oli ennen vanhaan yleinen koristekasvi, nykyään kukkien ystävät ja monet puutarhakirjat eivät tunne sitä. Minä hankin kasvin siemeniä jonkin puutarhatapahtuman aikaan kasviystävältä. Kylvin niitä pihaan 1900-luvun puolella ja siitä lähtien se on pysynyt täällä. Minulla ei ole mitään illakkopenkkiä, vaan se kasvaa sellaisisissa paikoissa, joita ei hoideta liikaa, jolloin se pääsee rauhassa kasvamaan. Kovin edustava se ei ole, kun sitä kasvaa vain siellä täällä. Illakko on hieman huolettoman tai puolihuolimattoman viljelijän kasvi.

Tutkin netissä Maatiaisen kirjoituksia, joista paljastui, että illakko oli vuoden 2005 maatiaiskasvi. Tämä perinnekasvi lienee tullut pohjoisen maille 1600-luvulla, jolloin Elias Tillandz piti sitä orvokkien sukuun kuuluvana, mikä ei pidä paikkaansa. Kasvi kukoisti säätyläisten pihoissa, mutta yleistyi, onhan se vahva selviytyjä.

Tarhaillakko eli Hesperis matronalis kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon. Se tuoksuu illalla ja yöllä, mistä ominaisuudesta sen nimi johtuu. Olen joskus ottanut kukkia maljakkoon nuuhkittavaksi, sillä samaan aikaan pihassa ovat tuoksuneet muutkin kasvit, jolloin en ole ollut varma, mikä on illakon tuoksua. Illakkoa eivät tuholaiset vaivaa. Se on yöperhosten suosima karkulainen, joka ei kuitenkaan leviä ongelmana muille kasveille tarkoitettuihin paikkoihin.

Kaunis rikkaruoho.

Olin kymmenvuotiaana leirillä. Yövyimme teltoissa, ja jokainen telttaryhmä sai jonkin kukan nimen. Nopeimmat valitsivat ruusun tai muun hienon puutarhakasvin. Minun telttaryhmäni oli viimeinen, ja kaikki parhaat kasvit oli jo valittu.
"Olkaa leinikkejä", ohjaaja ehdotti.
"Se on rikkaruoho", minä sanoin.
"On se niin kaunis", ohjaaja lohdutti.

Tänä kesänä olen ihaillut keltaisina loistavia niittyleinikkimaita. Moottorityömaan myllätyt alueet peittyvät leinikkien kaunoisiin kukkasiin. "On  se niin kaunis", huokaan leiriohjaajan tavoin.

Leinikki on ihastunut myös minun pihaani. Kaivoin parikymmentä vuotta sitten laajoja rönsyleinikkien kasvustoja tarkoin ylös ja istutin tilalle kuunlijaa. Nyt olen taas löytänyt rönsyjä, mutta vielä enemmän niittyleinikkejä, jotka kiireesti revin pois.

Rikkaruohon ja koristekasvin raja on häilyvä. Ihailen niittyleinikkiä, mutta en omassa pihassani.

Punainen juhannusruusuni

Red Nelly on varsin piikikäs ruusu ja tietysti ahtaasti kulkureitin varrella. Miten aina istutuspaikat vaikuttavat niin väljiltä aluksi? Paikka on eteläseinustalla, ja auringonvaloa riittää aika pitkään päivällä. Kasvi on sitkeä ja kukkii vuodesta toiseen. Pihani valkoiset juhannusruusut eivät pysty kilpailemaan sen kanssa, koska ovat puiden varjostamia. En odottanut vuosia sitten, että punainen Nelly on näin sitkeä. Kukkiminen ei tietysti kestä kauaa.