keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kukkalahjoja jouluna

     
                       
Tänä jouluna emme hankkineet paljon kukkia. Saimme muutaman lahjaksi, mutta on tässä yksi oma ostoskin. En ole kastellut yhtään, sillä saattavat muuten venyä kaatuviksi jättiläisiksi tai koriin tulee rumia läikkiä. Ritarinkukka eli kuten jossain sanotaan jouluamaryllis on aikaisemmin teettänyt työtä, kun kastelin sitä ja sitten sain etsiä tukia. Havukasvit ja tulikukat vaativat ennen pitkää kosteutta, mutta  joulutähti on meillä selvinnyt hyvin kuivana. Viimeksi mainittu on joskus menestynyt pääsiäiseen asti, jolloin sen näkeminen ei enää innosta.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Rauhallista joulua

                                                        


Joulutervehdys Fra Angelicon Marian ilmestyksen välityksellä. Otin valokuvan postikortista, joka löytyi kaapistani. Fra Angelico oli renessanssitaiteilija ja  hänen fresconsa Marian ilmestyksen syntyaika oli 1440-luvulla. Ylienkeli Gabriel kertoo neitsyt Marialle, että tämä on synnyttävä pojan. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kukkien peittämää maata. Jos pääsen Firenzeen, menen katsomaan, mitä kukkia siinä on kuvattu.

Turvallista joulunaikaa kukkien ystäville.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Perennalapio tuli postista


Kukkaiselämää-blogin Satu järjesti arpajaiset, ja minä onnellinen voitin Fiskarsin perennalapion.


Hain voiton tänään postista, jossa virkailija ihmetteli
pakettiani, ja ihmetteli vielä enemmän, kun sanoin, että se on arpajaisvoitto. Aviomies oli tyytyväinen ja piti työkalua hyvälaatuisena.

En lähtenyt kokeilemaan lapiota maahan jatkuvan sateen keskellä. Valokuva on otettu verannalla tukitelineenä kärhö, joka viimein on lopettamassa kukkimisen.

Kiitos Satu Kukkaiselämälle ja Mikille arpajaisista ja Fiskarsille Classic-perennalapiosta.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ikonienkelin suojaaminen

 

Pyhä ylienkeli Gabriel. Kuvassa ikoni on aivan öljyinen.

Suojasin tänään ikonini pellavaöljyllä, jota levitin kahteen otteeseen. Huoneessa on aika voimakas haju. Painelin talouspaperilla kuivatakseni ylimääräisen öljyn pois. Keräsin kaikki talouspaperit samaan pussiin, jonka vein pois. Ovat itsesyttyviä.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Daaliat, keltaruusu, prinsessa Diana ja muut




Kärhö Princess Diana kukkii aika myöhään. Tässä kuvassa on se hyvä puoli, että kukkia piirittävät kirvat eivät pääse siinä oikeuksiinsa. Yleensä pesen nämä otukset pois mäntysuopavedellä, mutta nyt alituisten sateiden vuoksi homma jäi tekemättä.


Vihdoin viimein sain kuvan, jossa tumman joriinin värissä on oikea sävy. Sopivan pilvinen päivä auttoi minua. Tavallisia punaisia daalioita olen joutunut tukemaan.


Alakuvassa pilkistelee ruusu, joka kukki ensi kerran toukokuussa äitienpäivänä.  Muuten keltaruusun kasvatus ei ole helppoa. Kasvi piristyi, kun kiskoin kaiken vesiheinän pois sen ympäriltä.




Yllä pallohortensia, joka on viihtynyt, kun lakkasin hoitamasta sitä. Lopuksi alakuvassa jokasyksyinen kuva vanhasta roistosta Goldfingeristä, joka loppuvuodesta korvaa alkukesän onnettoman ulkonäkönsä.



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ruusua, kärhöä, akileijaa - kukkapenkin suloinen sekasorto




Ensi keväänä tai pian syksyllä kukkapenkit on kaivettava auki. Tämänhetkistä tilannetta voi sanoa vain suloiseksi sekasorroksi, mutta pahimmissa paikoissa perennat ja hankalat rikkaruohot alkavat sekaantua.  Yläkuvassa näkyy taustalla vaahtera sekä tie ja pilkottaa naapurin rakennus. Kukkapenkin päässä riippajalava on alkanut kasvattaa lehtiä ja tulee muuttamaan pihan tilannetta.


Sormustinkukat puhkeavat näkyville milloin missäkin. Tarha-alpi kukkii kauan ja pysyy pystyssä, mutta on vallannut itselleen hirmuisesti tilaa jokaisessa multavassa paikassa (ylempi kuva)
Neidonruusu Maidens Blush kukkii hyvin, mutta tavalliset kaarevat tuet eivät riitä sille. On pakko kehitellä jokin uusi tuki (alempi kuva)



Neilikkaruusut ja harmaamalvikki ovat sateista huolimatta pysyneet pystyssä melkein ilman tukea. Jokin ötökkä pureskelee malvikin lehdet joka kesä, mutta ei onneksi välitä kukista.



Kuunliljan riehakasta kukintaa omenapuun alla (yllä)


Vihdoin kuvasin kaupasta ostettuja kukkia, jotka pihalla padassa eivät ole tarvinneet kastelua sateen keskellä.




maanantai 3. heinäkuuta 2017

Villit ja vapaat - illakko, päivänkakkara, tuoksuvatukka



Lilanväriset illakot ovat pompanneet esille eri puolilla pihaa. Pitkät varret ovat pysyneet enimmäkseen pystyssä. Tässä muutama yksilö vartioi rautapataa, johon istutimme kesäkukkia.



Päivänkakkarat ovat tänä kesänä vielä innokkaampia. Niitä on kaikkialla, omenapuiden alla, kukkapenkeissä, tonttia ympäröivissä ojissa ; nämä kukat ovat lähtöisin siemenpussista, jonka sisällön kylvin pihaan jo 1990-luvulla.


Aikamoinen siistiminen on edessä, kun nämä villit lopettavat kukintansa.



Tuoksuvatukka on rajapensas, jossa oli keväällä vain vähän oksia. Se on laajentunut toukokuusta alkaen ja kukkii kuin viileä kesä olisi sen suurin ilo. Villeistä villein pensas.


Veranta on suojainen, kun villiviini on kasvattanut lehtensä. Sisällä huoneessa oli toukokuussa liikaa valoa iltaisin. Nyt ollaan suojassa.



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lila vai violetti


             Ukkolaukka

Kärhö Tage Lundell halailemassa omenapuuta.


Jostain syystä pihaani on kerääntynyt vuosien varrella kukkia, joiden värejä kutsuttiin lapsuudessani sinipunaisiksi,  retliiniksi, kretuliiniksi ja meillä kotona krekliiniksi.

Vähitellen sanastooni ilmaantuivat lila ja violetti. Näiden kahden välistä rajaa on vaikea vetää muulla tavoin, kun tunnustamalla lila violettia vaaleammaksi.

Hain sanojen selityksiä. Violetti tulee ranskan sanasta violette, joka tarkoittaa orvokkia. Lila taas ranskan sanasta lilas, joka tarkoittaa syreeniä. Kretliinin alkujuuri on ranskan sanassa gridelin = pellavan kukan harmaa, ja tämä sinipunaisen sävy onkin harmahtava tai vaaleansininen.

Kuvissani ylempi eli ukkolaukka on mielestäni lila. Alempi eli kärhö Tage Lundell on tummempi ja puhuisin nyt violetista.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kevään ihmeitä, kun piha ei ole kasvanut umpeen



Piha on vielä täynnä lupauksia, kukintaa ja pieniä alkuja. Parin viikon päästä kevään suuret hetket ovat ohi, kun vahvat kasvajat sulkevat näköalat ja painavat pieniä kasveja näkymättömiin.

Alla olevassa kuvassa punapajuangervo, tuoksuvatukka ja oikeassa laidassa syreeni kohottavat pieniä lehtiään melkein läpikuultavina auringon hehkussa. Parin viikon päästä ne muodostavat aidan tonttien rajalla.




Tässä kuvassa kaihonkukka ilahduttaa sinisyydellään, mutta kuunliljat ovat vielä pieniä alkuja vanhan omenapuun alla.


Norjanangervo kukkii ja tuoksuu verannan suojana. Tuntuu haikealta, että sen kukoistus kestää vain muutaman päivän ja sitten on odotettava kokonainen vuosi uutta kukintaa.


Ylemmässä kuvassa kultatyräkki näyttää äkkiä kultaisen pallonsa, niin myrkyllisen. Alemmassa ihmetyttävät keisarinpikarililjat, jotka yllättivät meidät, sillä nämä kasvit eivät ole kukkineet vuosiin.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tulppaanit selvisivät valkosipulin ja chilin avulla, mutta...


Viime lokakuussa istutimme maahan sinivalkoisen ryhmän, tulppaaneja ja helmililjoja. Myyriä vastaan voitelimme sipulit sekoituksella, jossa oli valkosipulimursketta ja chiliä  öljyssä. Lisäksi istutuskuoppaan pudoteltiin tuoksukurjenpolvenlehtiä.

Nyt toukokuussa tulppaanit kohosivat reippaina maasta. Myyrät olivat jättäneet ne rauhaan joko sekoitustemme vuoksi tai muuten vain. Myös helmilijat alkoivat osoittaa heräämisen merkkejä. Unelmoin, miten valokuvaan hienon yhdistelmän.

Tänä aamuna koin yllätyksen. Näin tulppaanipenkin valkoisena, sillä yöllä satoi lunta. Odotan, miten suurella vaivalla suojatut kasvit selviävät odottamattomasta tilanteesta. Toivon, että lumi  ja pakkanen eivät ole yhtä vaarallisia kuin myyrät.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Perunanarsissi vai morsiuskruunu

   

Pääsiäiskukka ostettiin hyvissä ajoin. Miten voi morsiamen kukalla olla näin perunamainen nimi? Kukkakauppias sanoi, että nimi vähentää kukan myyntiä. Englantilainen nimi Bridal crown tekee enemmän oikeutta.

Kerrotut kermanvaaleat kukat, joiden keskellä on oranssia tai kirkasta keltaista, kurkottelevat kuvassa sälekaihtimen luo. Ehkä tämä kasvi pääsee vielä maahan, kun säät muuttuvat.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Työ, joka onnistui


Olen kirjoittanut tässä blogissa paljon moottoritien rakentamisesta. Haminan ohikulkutie tehtiin lähelle kotiani ja kiertelin työn aikana katselemassa tuloksia aina, kun rakentajat olivat vapaalla. Salaa tunsin itseni jonkinlaiseksi tien kummitädiksi.


 Tie on ollut valmis jonkin aikaa enkä enää kiinnitä siihen huomiota, koska se ei aiheuta meille häiriötä,. Eilen Kymen Sanomissa oli kirjoitus otsikolla Onnistunut moottoritie.

Selvitysmies Erkki Virtanen kävi pääministerin toimeksiannosta  läpi rakennushankkeiden hyviä ja huonoja esimerkkejä Suomessa. Onnistuneena rakennustyönä Virtanen nosti esille Haminan ohitustien rakentamisen. Tie valmistui suunniteltua aiemmin ja kustannukset pysyivät kurissa


Huono esimerkki on helppo arvata, tietysti länsimetro. Olen iloinen, että meillä täällä kaakossa on hienoja teitä. On helpottavaa, että talomme ei lentänyt ilmaan, vaikka räjäytykset välillä hätkäyttivät.




torstai 9. helmikuuta 2017

Ensimmäisistä kolmestasadastakymmenestä salkoruusun taimesta seitsemän selvisi



Olen lukenut Jukka Viikilän kirjan Akvarelleja Engelin kaupungista. Tämä Finlandia-voittaja on monella tavoin ansiokas teos, joka kertoo fiktiivisen yöpäiväkirjan muodossa Helsingin arkkitehdistä Engelistä. Puutarhablogistille kirjassa on monia mielenkiintoisia kohtia.

20. huhtikuuta 1825
"Bulevardilta ostamalleni tontille, ikään kuin vastapainoksi rakennustyön hallittavuuden ja järjestelmällisyyden vaatimuksille, olen rakentanut puutarhan. Puutarha on ensimmäinen Helsingissä ja se herättää kaupunkilaisissa epäilyksiä ja kummeksuntaa."

12. toukokuuta 1825
"Ensimmäisistä kolmestasadastakymmenestä salkoruusun taimesta selvisi talven yli vain seitsemän. Nämä seitsemän ruusua ovat silmäteräni. Niiden sitkeä kauneus kesti talven koettelemukset niin kuin taisin itsekin kestää. Kaikki kasvattavat keskisessä Euroopassa salkoruusuja, koska on kuultu salaneuvos Goethen harrastaneen niitä puutarhassaan, mutta kuka saa ne kasvamaan täällä pohjoisessa?

5. kesäkuuta 1825

"Ei ole päivän hetkeä, jolloin joku helsinkiläinen ei olisi pysähtynyt kadulle toljottamaan puutarhaani.
...Olenkin päättänyt suojata puutarhani korkealla lauta-aidalla, että saan jatkossa itse valita arvostelijani. Muut saavat kuvitella puutarhan mielessään, niin kuin oikeastaan jo tekevätkin."

11. toukokuuta 1829

"Olen tilannut siemeniä Turusta Albertina Julinin  apteekista. Ne toimitetaan minulle postitse. Istuttamalla puita luon varjoja ja vilpoisia levähdyspaikkoja. Ja kun puihin istuu lintuja, voin todeta istuttaneeni myös suloisia lauluja ja vallattomia pyrähdyksiä siinä missä kimalaisia, perhosia ja viheliäisiä pistoksiakin ja ehkäpä jokusen suudelmankin lehtimajan varjossa."


Puutarhakuvauksissa on jotain hyvin tuttua. Kirja on fiktiivinen, mutta arvelen, että sen tiedot perustuisivat Engelin kirjeenvaihtoon. Minua viehättivät hiekkakäytävät, jotka on reunustettu ruusupensain ja kukkasaroin. Samoin ihastutti ajatus pyöreästä kukkapenkistä, johon on istutettu kukkia sisäkkäisiksi kehiksi. Engel  alkoi tämän päiväkirjan mukaan viedä kasvejaan sisätiloihin talvehtimaan Pysähdyin erityisesti, kun kirjasssa kerrottiin kasvihuoneesta, jonka kaakeliuunin lämmössä pelargoniat, oleanterit, alppiruusut, neilikat, hortensiat, sinisarjat, enkelinpasuunat ja kymmenet muut lajikkeet kukkivat yli pitkien pakkasten. Jäin miettimään, onko tämä mahdollista. Kai se on. Olisiko tämä pelakuu selvinnyt kaakeliuunin lämmössä?









perjantai 13. tammikuuta 2017

Neuvoja talvisen pihan hoitajalle

Lueskelin Karel Capekin Puutarhurin vuotta. Sieltä löytyy neuvoja talvisen pihan haltijalle. "On jo satanut lumenkin. Entä jos, puutarhuri, menisitkin nyt ensi kertaa katsomaan puutarhaasi?"
"Tämä musta lumesta pistävä on siis tummanpunainen tervakko, tuo kuiva korsi on sininen akileija, tämä nippu palaneita lehtiä on jaloangervo ..... ja tässä, missä ei ole mitään, on oranssi kullero, ja tuo lumikasa on neilikka..."
"Huh,viluttaa. Edes talvella ei saa ihailla puutarhaansa!"

"Hyvä on, pankaa puita pesään. Jättäkäämme puutarha jo nukkumaan lumen kevyihin untuviin. On hyvä aika ajatella muutakin."

Se muu on sellaista, että Capekin puutarhuri hukkuu suunnitelmiin ja puutarhakirjoihin.

Minulle on käynyt samoin. Seikkailen netissä tutkimassa huvimajojen tarjouksia ja suunnittelen sellaiselle sopivaa paikkaa. Luultavasti keväällä hankin muutamia perennoja ja kesäkukkien taimia. Huvimajan rakennus häipyy mielestäni tuleviin vuosiin. Totean vain, että sitä ei tarvita, kun on iso veranta. Vastaavaa on tapahtunut ennenkin.


Viime yönä satoi lunta ja ruskea maa sai valkoisen suojan. Kuvassa pikkuangervo harottaa verannan reunuksena.Hyvä, että harottaa, sillä juuri muuta nähtävää pihassa ei riitä.Yleensä leikkaan sen matalaksi, mutta tänä syksynä selkä teki tenän ja leikkaus jäi kevääksi.