Hamina: lenkillä kehätiellä

Lähdin sunnuntaipäivän kunniaksi lenkille Haminan kiertotielle Husulasta itään. Pilvinen päivä, tuuli aika tavalla, mutta näköalat olivat huikaisevia. Olin ainoa ihminen moottoritien hiekkaisissa liittymissä ja tunsin hallitsevani koko maisemaa. Hetken huimasi, kun nousin siniselle sillalle, josta näköala avautui eri suuntiin.

 

 

Kuului muuttolintujen mellastusta ja useat hanhilaivueet lentelivät yli. Tällä kertaa ne palasivat, neuvottelivat kovaäänisesti ja laskeutuivat sitten liittymän vieressä olevaan kosteikkoon.Sain valkoposkiseurueesta pari hyvää kuvaa.

 Lenkin jälkeen lähdimme ajamaan autolla kohden kiertotien itäisiä osia. Näimme myös pelloilla hanhia, jotka taitavat liikkua Vehkajoen reittejä myötäillen. Jatkoimme Kolsilan tunnelin alueelle ja kuvasin tätä pientä kallioon tehtyä tunnelia, joka on perin erilainen kuin Husulan tunneli.

Lenkilläni olin pienen hetken valtatien valtias, kun vaeltelin siellä yksin. Huomenna rakentajat palaavat ja minä pysyn tavallisilla reiteilläni.

Sauvakävelijä moottoritiellä

Haminan kehätien työntekijöillä oli tänään vapaapäivä, ainakin useimmilla. Minä lähdin lenkille uusille reiteille kamera mukanani. Pilvinen tai puolipilvinen päivä oli ihanteellinen kuvaajalle ja näin myös, miten muuttolintulaivue seilaili pitkään komean näkymän yllä. Tuntui merkilliseltä olla moottoritien ainoa kulkija, ei autoja, ei ihmisiä.

 

Kuljin uuden moottoritien liittymien kautta, en mennyt siniselle sillalle, koska siellä oli työntekijöitä, joita en halunnut häiritä. Sen sijaan jatkoin Lappeenrannan liittymään ja pääsin vanhalle Lappeenrannan tielle, josta poikkesin takaisin uudelle alueelle Husulan tunnelin luo. Seuraava kaukokuva kertoo, miltä tunnelin luona näyttää.

Sama alla lähempää. 

Lopuksi tallustelin Tompurinmäelle ja otin valokuvan äänimuurista, jota pystytetään talojen suojaksi.

Ei kesä eikä syksy, tihkua ja kompostia.

Viimeiset kasvit jatkavat kukkimistaan syyskuun tihkusäässä, kun lämpöä riittää. Ensimmäinen pakkasyö muuttaa kaiken, milloin sen aika onkaan.
Harmaa päivä houkutteli tyhjentämään kompostin, mutta haravointia en ole vielä aloittanut. Suuret vaahterat ja koivut  eivät ole paljon pudottaneet lehtiään. Hiukan on vielä kesäomenoita puussa, joten välivaihetta eletään täällä kaakon mailla.
Piha ei näytä oikein miltään, vaikka daaliat kukkivat harvakseltaan ja jaloruusukin yrittelee. Kuunlilja tarjoaa kaukaa katsottuna väriläiskän harmaudessa, mutta on jo aika rähjäinen. Ei mitään kokonaiskomeutta, vain irrallisia väriläikkiä.

 

 Kompostin pohjaverkko odottelee puutarhurin ahkeruuden puuskaa.

 

Yllä kurkistelukuva viimeisiin väriläiskiin. Alla ruusu, joka kukkii toista kertaa.

Huumaava pasuuna

 

Viime kesänä sain naapurilta pienen pasuunakukan alun, joka nyt kukkii ensimmäisen kerran. Kahdeksan kukkaa on auennut ja nuppuja riittää. Kasvi on altakasteluruukussa, suurimmassa, mitä kaupasta löytyi. Se ryyppäilee 2-3 litraa lannoitevettä päivässä ja joudun täyttämään vesisäiliön joka toinen päivä.
Iso veranta on täynnä huumaavaa tuoksua etenkin iltaisin. En voisi olla sisällä huoneessa näin voimakkaasti tuoksuvan jättiläisen kanssa.