Sekoilukukkamaa

Pihassani on oikea sekoilukukkamaa, jossa kasvaa kyllä muutamia varmoja perennoja kuten kuvan kuunliljat. Sormustinkukat nousevat vuosittain ylös hiukan eri paikoissa, jos vain muistan varoa niitä syksyllä. Ongelmana leviää tarha-alpi, jota revin vähemmäksi, ettei se valtaisi koko paikkaa

Varjolilja vahvistuu, punainen on

 voimakukka, valkoinen selviää jotenkin.

Akileija kukkii ties kuinka monetta vuotta. Vain yksi vaalea väri on jäljellä monista erilaisista. Tarha-alpia en ole saanut tässä penkin osassa järjestykseen. 

Pahin sekamelskan kohta näkyy tässä kuvassa.  Penkissä kasvaa vielä sellaisia, jotka eivät näy kuvassa, esimerkiksi kärhö Arabella  ja pieni ruusupensas. Aukkopaikkoihin kylvin kesäkukan siemeniä, joiden kasvua odotan jännittyneenä. Epäilen, että en saa tästä kukkamaasta ikinä hyvän järjestyksen penkkiä.

Jalokärhön kahdeksas kesä ruukussaan

Kirjoitin blogissani ensi kerran 2011 kärhö Fujimusumesta, joka silloin oli jo viihtynyt ruukussa kolme vuotta, kesät verannalla, talvet kellarissa. Tänä keväänä vaihdoimme sille ensi kerran mullan kokonaan, aikaisemmin vain pintamullan. Se piti selvästi uudesta mullasta ja kasvattaa paljon kukkia. Isoimman kukan halkaisija on 15 senttiä, kun koko kasvin korkeus on vain 75 senttiä. Fujimusumen ansiona on kukkiin keskittyminen, lehtiä siinä ei ole kovin paljon. Muuten mainio kasvi, mutta yksi hankaluus siinä on.

On raskasta raahata kasvia keväin ja syksyin kellariin kiemurtavia portaita pitkin.

Kärhönkukat omenapuussa

Clematis Tage Lundell kuuluu kevään ensimmäisiin kukkiviin kärhöihin. Istutin sen kymmenen vuotta sitten vanhan omenapuun juurelle,  ja siinä se on jatkanut elämäänsä. Kärhön lilat kukat ja Bergius-omenapuun valkoiset ovat puussa hetken yhtä aikaa. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa omenapuun kukinta on ohi ja kärhö taas on komeimmillaan. Joku kysyy ihmeissään, mitä ihmeen kukkia tuossa omenapuussa oikein on.