Princess Diana-kärhö selvisi hengissä

Kirjoitin vuosi sitten Princess Diana-kärhöstä, jonka istutin kukkapenkkiin. Ensimmäiset kukat ehtivät avautua, kun kasviluteet kävivät kärhön kimppuun ja tekivät siitä selvää jälkeä. Olin silloin aika surullinen ja kauhistelin vihreitä luteita, jotka imivät muitakin perennoja.

Keväällä siistin kukkapenkkiä ja hämmästyin, kun huomasin siellä kärhönalun. Diana oli istutettuna hyvin syvälle ja vain maan päällä olevat osat tuhoutuivat. Olin riemuissani, kun näin sen hengissä. Kärhö kasvoi uudelleen, vaikka on kyllä hento moniin muihin kärhöihin verrattuna. Olen pitänyt sitä koko ajan silmällä ja sitten kauhukseni näin ensimmäisen viherluteen sen kimpussa. Etsin kaapista torjunta-aineen, jonka hankin viime kesänä. Aine on luonnonpyretriinin ja rapsiöljyn yhdistelmä, ja suihkutin ja valelin sillä koko kärhön. Nyt otuksia ei ole näkynyt, ja kärhö on avannut ensimmäiset kukkansa.Suojelua se varmasti tarvitsee edelleen.

Uskollinen kärhö Piilu

Clematis Piilu sai paikkansa pihalta toukokuussa 2008 eikä ole pettänyt yhtään kertaa minua. Kirjoitin ostosmatkan jälkeen kukkapäiväkirjaani toteamuksen, joka kuvasi epävarmuuttani:
 "Olimme ostoksilla ja mukaan tarttui  monenlaista tavaraa. Hiukan epävarmana ostettiin kärhö Piilu Clematis".
Kärhöillä oli ainakin minun mielessäni vielä 2008 epäluotettavien kasvien maine.

Istutimme Piilun kukkapenkkiin, johon aurinko paistaa suuren osan päivästä. Kasvin juuret haudattiin 30 sentin syvyyteen. Niiden ympärille asettelin sanomalehdestä tehdyn, pohjasta avoimen pussin, johon panin hiekkaa. Syvälle maahan kylvin luujauhoa, pitkävaikutteista lannoitetta. Tuli maahan kanankakkaakin, mutta pussin ulkopuolelle. Kun istutus oli valmiina, huomasin kauhuissani, että olin unohtanut kastelun. Kastelin lopuksi parhaani mukaan.

Piilu on vahvistunut vuosien kuluessa ja elelee tyytyväisempänä kuin seinustalle istutetut kärhöt. Nyt sillä on liian matala tuki ja osa kasvista kiertelee kukkapenkissä muiden kasvien lomassa. Hyvä niin.

Valamonruusu köynnöksenä

Istutin valamonruusun köynnökseksi eteläseinustalle aurinkoiseen paikkaan muutama vuosi sitten. En halunnut ponnistella epävarmojen, herkkien köynnösruusujen suojaamisessa. Taimi on alkuisin puutarhamyymälästä eikä ole tietoa sen synnyinpaikasta. Se on osoittautunut kestäväksi ja voimistunut vuodesta toiseen, vaikka ei ole saanut juuri mitään hoitoa. Vähän se pyrkii kaatuilemaan eikä tartu itse tukiin kiinni, vaan vaatii tukemista ja sitomista. Naapurina on villiviini, jota se lähestyy innokkaasti.
Valamonruusun alkujuuret Suomessa ovat epäselvät.  Pentti Alanko ja Pirkko Kahila  kirjassaan Palavarakkaus ja särkynytsydän ovat sitä mieltä, että tätä ruusua ei tunneta juuri muualla kuin Suomessa. Ehkä se on venäläistä alkuperää, mutta nimellä ei ole välttämättä yhteyttä Valamon luostariin. Sitä voi vain arvailla.

Illakko, varjolilja, poimulehti

 

Illakko on löytänyt tänä kesänä pihan joutopaikat orapihlajan juurelta, kompostialueelta, pensaan tai kukkapenkin rajalta. Varsinainen vaeltelija. Etupihan hieno kasvi, joka ilahdutti mieltäni parina kesänä, on kadonnut. Kuvan illakon leikkasin joutomaalta ja panin paikkaan, jossa se ei ole koskaan kasvanut eli varjoliljan ja poimulehden naapuriksi. Varjolilja on ehkä kauneimmillaan, kun kukat eivät ole vielä avautuneet.
Poimulehdet viihtyvät ja valtaavat kahta kukkapenkkiä. En muista lajikkeen nimeä, mutta luultavasti jättipoimulehti. Se on kauneimmillaan kastehelmi helmassaan. Aikamoinen valtaaja se on.

Ukkolaukan kesä

Ukkolaukka on pihamme pitkäaikainen asukas. En edes muista, milloin hankimme sen sipulit. Joinain kesinä se on ollut melko huomaamaton, mutta nyt tämä kevät on sitä riemastuttanut. Yksi kasvi kohoaa jopa keskellä nurmikkoa, vaikka se yleensä on melko multavan paikan kasvi. Ukkolaukan lehdet alkavat kuihtua, ennen kuin kukat ovat parhaimmillaan. Tämä ei haittaa, kun se kasvaa hitaammin kehittyvien lehtiperennojen keskellä. Ukkolaukka on myös hyvä kuivakukka, jonka viimevuotisia kukintoja on vieläkin verannalla.
Puutarha on tunnelmallinen ukkolaukan kukkien läpi katsottuna.

Alkukesän lyhyt kukinta.

Norjanangervot ja tuomipihlajat aloittivat valkoisen kukintakauden meidän pihassamme.Vanha omenapuu jatkoi komeana.Sillä voimaa riitti, kun vuosi sitten se ei kukkinut ollenkaan. Nyt sireenit tuoksuvat  parhaillaan ja arvaan, ettei tämä kauan kestä. Lämpimät kesäpäivät ovat mukavia muuten, mutta kukkailo jää lyhytaikaiseksi. Perennoista arovuokko on parhaimmillaan.Jaoin sen muutama vuosi sitten ja se riemastui kasvamaan jopa kiveysten välissä. Samoin ukkolaukka on etsiytynyt uusiin asuinpaikkoihin.

Seuraava kuva on otettu talon pulpettikatolta käsin.

Alemmassa kuvassa tuomipihlaja on lopettanut kukkimisen, sireeni aloittamassa ja omenapuu komeimmillaan.

Pihan vaihtuvat kuvat

Toukokuussa ihastelen muutamia pihan paikkoja, jotka loppukesästä muuttuvat ankeiksi. Tässä kuvassa isot narsissit ja pienet sipulikasvit ovat nousseet esille aurinkoisessa paikassa. Ne kasvavat sireenien juurella. Loppukesästä sireenit suurina rajakasveina pimentävät paikan, mutta narsissien ja muiden toukokuun kukkijoiden aika on jo muutenkin silloin ohi. Joskus toivon, että toukokuun päivät kaksinkertaistuisivat. Haluaisin katsella kasvun ihmettä mahdollisimman kauan.

 

Alakuvassa kaihonkukkaa