Melurinteen pioneeri

Viime kesänä valmistui Haminan alueella uusia teitä, joiden viereen kohosi melurinteitä suojaamaan koteja liikenteen ääniltä. Olen odottanut, mitä kasveja nousee pioneereina hiekan ja soran seasta. Tietysti valoisat rinteet saivat leskenlehden riemastumaan. Se on nyt kahdella tavalla pioneeri.

Se aloittaa kevään kuten aina, mutta on myös myllätyn maan pioneerikasvi. Yleensä pioneerilajeina mainitaan esimerkiksi maitohorsma, joka ensimmäisenä kasvaa vaikkapa tulen hävittämille maille. Kasvikuvaukset eivät jostain syystä puhu leskenlehdestä muuna kuin kevään pioneerina.

On jännittävä nähdä muutaman vuoden päästä, minkä verran rinteillä kasvaa leskenlehteä, joka vanhoissa kuvauksissa tunnetaan nimellä viluruoho. Ehkä se menettää ainakin osan valtauksistaan muille kasveille, jotka nyt maan alla odottavat vuoroaan ja kesän kuluessa vahvistavat valtauksiaan.

Suolle en uskalla mennä

Lenkkitieni varrella mikään ei vielä kuki. Mielenkiintoisin nähtävyys on  suo, jossa  lumi on sulanut suureksi osaksi ja vesi kelluu koivujen välissä. Loppukesästä paikka on yleensä melko kuivan näköinen.

Vieressä korkealla vallilla autot jylistävät moottoritiellä, ja minä kävelen moottoritien ja suon välissä  soralla korotetulla niittytiellä.

Tämä valokuva on otettu vuosi sitten. Nyt tilanne on muuttunut niin, että erilainen kasvillisuus peittää moottoritien reunaa. On uskomatonta, että edellisessä kuvassa näkyvä suo peitti pari vuotta sitten paikkaa, jossa moottoritie nyt kulkee. Kauan sitten alue oli varmasti merta.

Lenkkitieltäni ei vielä löydy leskenlehtiä, mutta löysin niitä vähän kauempaa vuoden sisällä rakennetun tien savisesta reunasta.

Kotipihassa kevät etenee hitaasti, vaikka on parhaillaan kahdeksan astetta lämmintä. Sipulikasvien ensimmäiset airuet tervehtivät innokasta odottajaa.

Lankalauantain lenkkipoluilla

Pääsiäislauantai on hyvä päivä kulkea juuri lumesta vapautuneilla lenkkiteillä. Nyt on oikea kevät: kuivuvat soratiet, hiukan lunta, tulviva joki, ei vielä kukkivia kasveja.

Muistan, miten pikkutyttönä vedin kepillä puroja pihan isoista lätäköistä alamäkeen, miten naapurin poika uitti kaarnavenettä tulvivassa ojassa, miten vene karkasi ja minä löysin sen myöhemmin. Uittaako kukaan enää kaarnavenettä? Ainakin joku on vetänyt puron tulvaojasta suon suuntaan.

Osmankäämit ovat säilyttäneet osan pumpulimaisista pampuistaan talvimyräköiden keskellä. Pamppujen vaaleus erottuu edellisvuoden heinien yleisessä ruskeudessa ja harmaudessa  Kuvan taustalla näkyy verkkoa, joka estää ketään juoksemasta moottoritien suojavallille.

Suolla pajut ovat täynnä pääsiäiskissoja.

Ojissa ei löydy leskenlehtiä eikä vuokkojen aika ole alkanut. Kotipihassa on sentään jotain vihreää. Kukkapenkissä sipulikasvit pyrkivät ylös sekasortoisina ryppäinä.

Lankalauantai eli pääsiäislauantai on vanhojen uskomusten mukaan pahojen voimien aikaa, jolloin noidat ja trullit voivat ahdistella ihmisiä. Kustaa Vilkuna kuvaa Vuotuinen ajantieto-kirjassaan lankalauantain iltayön tapoja. On mahdollista tavoittaa enteitä esimerkiksi pysähtymällä kolmen tien risteykseen. Öiset kulkijat voivat selvästi kuulla enneääniä. Jos kiinnostaa, niin kokeile. Parhaassa tapauksessa täysikuu tuo esille kummallisia asioita. Varo kuitenkin noitia.

Etsin kevään ensimmäisiä merkkejä.

Mustaa, harmaata ja valkoista riittää, mutta ei vielä lehtiä eikä kukkasia. Yritin nähdä kasvua suon laidassa, mutta vain koivut odottavat lämpimiä päiviä. Öisin on edelleen pakkasta.

Kuljin niittytiellä ja kuvasin uudella kamerallani suon läpi virtaavaa Pyölinjokea, jonka pinnassa oksat kuvastelevat.

Koivikkoa suon laidassa. Opin hiukan käyttämään kameraani, joka on valmiina ensimmäisiä sipulikasveja varten.

Mansikka Petsamon luostarin tekstiileissa

Ison leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla olen lukenut kaikkea, mikä kiinnostaa. Olen tutustunut uudelleen esimerkiksi kasvisymbolikkaa käsittelevään kirjaan.
Päivi Sturm - Leena Säppi: Flora ja Fauna. Kasvi- ja eläinaiheita ortodoksisen kirkon esineistössä (Maahenki 2008).

Kirkkotekstiilien, ikonien, riisojen ja sakraaliesineiden koristeluun on käytetty aiheina monenlaisia kukkia, lehtiä, viljantähkiä, hedelmiä ja marjoja. Kirjoitan tässä vain mansikasta, jota on matalan kasvustonsa vuoksi pidetty nöyryyden ja vaatimattomuuden vertauskuvana. Mansikan kasvamiseen lähellä maata viittaavat sen nimitykset eri kielissä. Saksassa se on maamarja (Erdbeere), ruotsissa maaukko (jordgubbe) ja englannissa olkimarja (strawberry).

Mansikoita on kirjottu Petsamon luostarin ehtoollispeitteisiin ja jumalanpalveluspukuihin. Miksi juuri Petsamon luostarissa? Eräs pappi kertoi, että Petsamossa istutettiin haudoille metsämansikoita. Ahomansikoita kutsutaan myös metsämansikoiksi. Vuodelta 2004 on haastattelutieto, jonka mukaan luostarin lähellä lapinkylässä asunut Anna Fedotoff ei ollut koskaan nähnyt Petsamossa metsämansikoita. On mahdollista, että Petsamossa vierailleet saksalaiset kauppalaivat olisivat tuoneet luostarin johtajalle tuliaisiksi mansikan taimia.  Petsamon alueella asui 1800-luvulla muuttaneita vienankarjalaisia, joiden kotiseudulla kasvoi mansikkaa. Luonnontieteellisten tutkimusten mukaan Petsamon alueelta on löydetty ahomansikkaa.

 Pieni ehtoollispeite, yksityiskohta, 1800-luvun loppu. Petsamon luostari. Puuvillasamettinen peite on kirjottu hopeakierukoilla. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo. Kuva Flora ja Fauna-kirjasta.


Petsamon luostarin säilyneissä teksiileissä esiintyy niin paljon mansikka-aihetta, että se ei ole pelkkä sattuma. Muualla ei esiinny vastaavaa. Luostarin tekstiilit ovat muutenkin omaleimaisia, niissä näkyy vaikutteita kolttasaamelaisilta, voimakas ja iloinen pohjoisten kansojen värien käyttö.

Pieni ehtoollispeite. 1800-luvun loppu. Petsamon luostari. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo. Kuva Flora ja Fauna-kirjasta.

Kuka on oikea puutarhuri?

"Oikea puutarhuri ei ole kukkien kasvattaja; hän on maan kasvattaja."..."Hän elää maahan uppoutuneena. Hän pystyttää itselleen muistomerkiksi kompostikasan. Jos hän tulisi paratiisin puutarhaan, hän nuuskisi huumautuneena ja sanoisi: Täälläpä vasta humus. Luullakseni hän unohtaisi syödä hyvän ja pahan tiedon puusta; pikemminkin hän miettisi, miten saisi vietyä Herralta muutaman kottikärryn paratiisin humusta."

Keväällä oikeat puutarhurit "pöyhivät maata mansikoitten ympäriltä ja kohta he kumartavat paria salaatintainta, nenä maassa, kutitellen rakastuneesti haurasta juuritukkoa. Tässä asennossa he nauttivat keväästä, sillä välin kun heidän selkänsä takana aurinko piirtää maineikkaan kaarensa, pilvet lipuvat ja taivaan linnut liitelevät."

"Kuoltuaan puutarhuri ei muutu kukkien tuoksun huumaamaksi perhoseksi vaan mullan kaikkia pimeitä, typpisiä ja juurakkoisia nautintoja kokevaksi kastemadoksi."  (Karel Capek: Puutarhurin vuosi.)

                    Mitä oikea puutarhuri ajattelee, kun näkee  alla olevan kuvan?

                
                           Tietysti multaa, joka paljastuu auringon voimalla lumen alta.

Minun kulkurini, vanha Vagabond

Minulla on kolmet kävelysauvat: yli kymmenen vuotta vanhat Exelit, hiukan nuoremmat Realstick ja Vagabond. Käytän niitä kaikkia, mutta eri vuodenaikoina.

Kuvan Vagabondit ovat parhaillaan käytössä, sillä vein ne suutariin ja hankin uudet käsihihnat. Edellisten tarrat nuhjaantuivat eivätkä pysyneet kiinni. Hihnat maksoivat enemmän kuin sauvat, jotka ostin jostain halpakaupasta. Vagabondit ovat talvikäytössä, sillä niiden tassut ovat hajonneet ja sopivia uusia en löydä.

 Vanhat Exel Nordic Walkerit palvelevat kesäkäytössä, sillä onnistuin ahtamaan niille uudet sopivat tassut. Ongelmana ovat liian lyhyet käsihihnat, jolloin sormikkaat eivät mahdu alle. Kesäkäyttöön nämä vempeleet sopivat. Realstickiä käytin pitkään, kunnes vein Vagabondit suutariin.

Kävelysauvat ovat pelastaneet selkäni, joka kipeytyy päivinä, jolloin älyttömän liukkauden vuoksi en pääse liikkeelle. Sauvakävely on minun oma liikuntalajini: saa olla ulkoilmassa, osa painosta jakautuu käsille, sauvat antavat turvaa. Jos lähden kävelemään ilman sauvoja, tunnen itseni avuttomaksi. 

Monet vierastavat sauvakävelyä ja syynä voi olla väärä tapa käyttää sauvoja. Kannattaa hankkia ohjekirja esimerkiksi kirjastosta tai etsiä muualta ohjeita. Minä olin Suomen Ladun kurssilla samoin terveyskeskuksen fysioterapeutti ohjasi meitä selkävaivaisia. Sain hyviä neuvoja.

Tällä hetkellä kukaan ei kiinnitä sauvakävelijöihin huomiota. Muistan, miten runsas kymmenen vuotta sitten silloin tällöin joku keskeytti pihatyönsä ja huuteli minulle:"Minne sukset jäivät?"

Tekisi mieli ostaa uusia hienoja sauvoja, mutta vanhaakin valikoimaa riittää.