Tulppaanien pitkä kevät

Syksyisin on tarjolla toinen toistaan hienompia tulppaaninsipuleita, mutta monina keväinä niistä ei ole maassa mitään jäljellä myyrien jäljiltä. Kevät 2015 on poikkeus.

Panin syksyllä talteen sipulipussien tietoja ja kaivoin ne äskettäin esille. Yläkuvan tulppaani on niiden mukaan Yellow Pomponette. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Aurinkoiset, viileät päivät ovat saaneet sen viihtymään.

Tulipa Abigail on tummanpunainen. Se on kehittynyt hitaasti ja pysynyt hienosti pystyssä. Hetken mietin, onko tämä todella Abigail, mutta maassa oleva muovinen lappu ainakin todistaa niin.

Tulipa Mariette (kuva yläpuolella) on hienostunut, pikarinmuotoinen tulppaani. Se kukkii myöhemmin kuin naapurina oleva Pomponette.

Viimeisenä liekehtii Tulipa Outbreak. Se viihtyy niin hyvin viileässä kesäkuun säässä, että daaliat saavat odottaa ruukuissa pääsyä penkkiin. Nostan tulppaanit ylös kesäksi varsineen ja vien ne autotalliin odottamaan puolestaan pääsyä takaisin daalioitten paikalle. Hiukan suuritöistä puuhaa.

Muuten tulppaanit ovat hintansa arvoisia.

Keisarinpikarililja kukkii

Keisarinpikarililja on monivuotinen sipulikasvi, joka ei yleensä kuki pihassani. Ehkä lannoitan sitä liian vähän tai se paleltuu. Vuodesta toiseen se kasvattaa lehtiä ja tuoksuu voimakkaasti. Kasvatan sitä myyränkarkottajana. En tiedä, kumpi on antanut myyrille lähdöt, pikarililja vai naapurin touhukas kissa.

Tänä keväänä koin yllätyksen, kun keisarinkruunu avautui koko komeudessaan. Kasvin historiasta kerrotaan. että se on tullut Wieniin 1500-luvulla Konstantinopolista ja on kasvanut pitkään Suomessakin. Muitakin pikarililjoja on tarjolla, esimerkiksi meillä ajoittain ilmestyy näkyviin kirjavapikarililjoja, jotka olen kaivanut maahan kauan sitten.

En aina näe puutarhaa kukilta.

                                Kuva on Kotkan Isopuistosta


Suvipihan Marietta lähetti minulle puutarhahaasteita, mutta ehdotti armahtavasti, että voisin vastata vain valitsemiini kysymyksiin. Juuri niin taidan tehdä.

Miksi ryhdyit bloggaajaksi?

Menin Kotkan opistoon blogikurssille oppiakseni tietokoneasioita. Päätin kirjoittaa kukista, vaikka en ole erikoisasiantuntija. Kauhistelin nettisivujen julmia tekstejä ja ajattelin, että vihaisimmat kirjoittajat eivät ehkä välitä kasviblogeista.  Kukat hellyttävät ihmisiä, niin että kukaan ei anna minulle pahasti köniin. Aloitin kirjoittamisen 2011 ja olen jatkanut sitä vuodesta toiseen, vaikka ensin aioin kirjoittaa vain muutaman kerran.

Miten kuvailisit puutarhatyyliäsi?

Joskus ajattelen, että meillä on piha, ei varsinainen puutarha, vaikka olen valikoinut kasveja suurella hartaudella. Minua kiinnostavat perinnekasvit ja varon erittäin vaativia kasvatettavia. Piha- ja puutarhablogien pitäjissä on erilaisia heimoja: ammattipuutarhureita, kasvitieteen tuntijoita, puutarhaansa ympäri vuorokauden hoitavia harrastajia ja lopuksi puolihuolimattomia kukkien ystäviä. Minä kuulun viimeiseen ryhmään eikä pihani sopisi mihinkään kauneimmat puutarhat-ohjelmaan. En aina näe puutarhaa kukilta, en siksi, että kukkia olisi niin kauheasti, vaan yksittäinen kukka kerää kaiken huomioni.

Mitä luonto/puutarha minulle merkitsee?

Haluan kulkea ulkona. Sauvakävely on luonnollisempi liikuntaharrastus kuin kuntosalilla käynti. Usein tienvarsikukat ovat mieluisampia kuin pihojen huippujalostetut komeudet. Toisaalta kyllä minä ihailen jaloruusuja.

Minkä puun haluaisit pihaasi?

Istutan parhaillaan neljää timanttituijaa. Niistä tulee näkösuojia. Olen kuullut, että tuijat ovat luotettavia.

Mistä puutarhakirjoista olet nauttinut? 

Vaikea valita. Tällä hetkellä minulle on ajankohtainen Riku Cajanderin Luontopiha. Ympäristöystävällinen piha ja puutarha. Ihailen rohkeaa kirjoittajaa, joka uskaltaa tehdä tavallisuudesta poikkeavia ehdotuksia. Kirjassa suositellaan esimerkiksi isotuomipihlajaa, joka muuten on saanut haitallisen vieraslajin tuomion päälleen.
Muuten pidän kirjoista, joissa on kasvien historiaa.

Mitkä ovat puutarhasi lempikasveja?

Varjolilja, joka on leviämässä. Odotan jännittyneenä, ovatko uudet yksilöt punaisia vai valkeita. Kärhöistä olen oppinut pitämään. Kirjoitin 2013 uskollisesta Piilu-kärhöstä ja tästä tekstistä on tullut aika suosittu. Nyt tunnen oloni surkeaksi, sillä Piilu on kadonnut jäljettömiin. Se ei ollut niin uskollinen kuin luulin. Minun kehumiseni vain näkyvät edelleen sivuillani.

Harrastatko taimien vaihtoa?

Pihan parhaat kasvit olen saanut naapureilta.  Esimerkkinä isomaksaruoho, jonka sain toiselta naapurilta ja jota annan edelleen seuraavalle. Me emme vaihda mitenkään kaavamaisesti, vaan yksi antaa ylimääräisiä kasvejaan jollain hetkellä jakaessaan ja toinen esimerkiksi seuraavana  syksynä.

Kevätkavereita - imikkä, pitkäpalko, kaihonkukka

Valkotäpläimikkä, Pulmonaria saccharata. Pulmonaria tulee sanasta pulmo eli keuhko. Nimen merkitys on epäselvä, mutta sukulainen Pulmonaria officinalis on palvellut keuhkosairauksien lääkkeenä.
Nukkainen, valkotäpläinen kasvi leviää pihassani. Istutin pienen alun omenapuun alle, ja paikka osoittautui sopivaksi, keväällä valoa, kesäkuumuudessa suojaa.  Kasvi löytää varjoisia paikkoja ja kukkii keväällä ensimmäisten joukossa. Se kilpailee leviämisessä kaihonkukan, taponlehden ja kuunliljan kanssa.

Kevätkaihonkukka, Omphalodes verna. Tämä taivaansininen kevätilo leviää kaikkialla, mutta suositellaan varjoisaa tai lievästi varjoisaa paikkaa.

 

Kaihonkukan kaverina kuvassa on pitkäpalko. Olen saanut kasvin alun tutulta, jonka pihassa se leviää liikaa.  Arvelen, että kysymyksessä on Kaukasianpitkäpalko, mutta en pane päätäni pantiksi. Tämä kasvi viihtyy valoisissa paikoissa.

Melurinteen pioneeri

Viime kesänä valmistui Haminan alueella uusia teitä, joiden viereen kohosi melurinteitä suojaamaan koteja liikenteen ääniltä. Olen odottanut, mitä kasveja nousee pioneereina hiekan ja soran seasta. Tietysti valoisat rinteet saivat leskenlehden riemastumaan. Se on nyt kahdella tavalla pioneeri.

Se aloittaa kevään kuten aina, mutta on myös myllätyn maan pioneerikasvi. Yleensä pioneerilajeina mainitaan esimerkiksi maitohorsma, joka ensimmäisenä kasvaa vaikkapa tulen hävittämille maille. Kasvikuvaukset eivät jostain syystä puhu leskenlehdestä muuna kuin kevään pioneerina.

On jännittävä nähdä muutaman vuoden päästä, minkä verran rinteillä kasvaa leskenlehteä, joka vanhoissa kuvauksissa tunnetaan nimellä viluruoho. Ehkä se menettää ainakin osan valtauksistaan muille kasveille, jotka nyt maan alla odottavat vuoroaan ja kesän kuluessa vahvistavat valtauksiaan.

Suolle en uskalla mennä

Lenkkitieni varrella mikään ei vielä kuki. Mielenkiintoisin nähtävyys on  suo, jossa  lumi on sulanut suureksi osaksi ja vesi kelluu koivujen välissä. Loppukesästä paikka on yleensä melko kuivan näköinen.

Vieressä korkealla vallilla autot jylistävät moottoritiellä, ja minä kävelen moottoritien ja suon välissä  soralla korotetulla niittytiellä.

Tämä valokuva on otettu vuosi sitten. Nyt tilanne on muuttunut niin, että erilainen kasvillisuus peittää moottoritien reunaa. On uskomatonta, että edellisessä kuvassa näkyvä suo peitti pari vuotta sitten paikkaa, jossa moottoritie nyt kulkee. Kauan sitten alue oli varmasti merta.

Lenkkitieltäni ei vielä löydy leskenlehtiä, mutta löysin niitä vähän kauempaa vuoden sisällä rakennetun tien savisesta reunasta.

Kotipihassa kevät etenee hitaasti, vaikka on parhaillaan kahdeksan astetta lämmintä. Sipulikasvien ensimmäiset airuet tervehtivät innokasta odottajaa.

Lankalauantain lenkkipoluilla

Pääsiäislauantai on hyvä päivä kulkea juuri lumesta vapautuneilla lenkkiteillä. Nyt on oikea kevät: kuivuvat soratiet, hiukan lunta, tulviva joki, ei vielä kukkivia kasveja.

Muistan, miten pikkutyttönä vedin kepillä puroja pihan isoista lätäköistä alamäkeen, miten naapurin poika uitti kaarnavenettä tulvivassa ojassa, miten vene karkasi ja minä löysin sen myöhemmin. Uittaako kukaan enää kaarnavenettä? Ainakin joku on vetänyt puron tulvaojasta suon suuntaan.

Osmankäämit ovat säilyttäneet osan pumpulimaisista pampuistaan talvimyräköiden keskellä. Pamppujen vaaleus erottuu edellisvuoden heinien yleisessä ruskeudessa ja harmaudessa  Kuvan taustalla näkyy verkkoa, joka estää ketään juoksemasta moottoritien suojavallille.

Suolla pajut ovat täynnä pääsiäiskissoja.

Ojissa ei löydy leskenlehtiä eikä vuokkojen aika ole alkanut. Kotipihassa on sentään jotain vihreää. Kukkapenkissä sipulikasvit pyrkivät ylös sekasortoisina ryppäinä.

Lankalauantai eli pääsiäislauantai on vanhojen uskomusten mukaan pahojen voimien aikaa, jolloin noidat ja trullit voivat ahdistella ihmisiä. Kustaa Vilkuna kuvaa Vuotuinen ajantieto-kirjassaan lankalauantain iltayön tapoja. On mahdollista tavoittaa enteitä esimerkiksi pysähtymällä kolmen tien risteykseen. Öiset kulkijat voivat selvästi kuulla enneääniä. Jos kiinnostaa, niin kokeile. Parhaassa tapauksessa täysikuu tuo esille kummallisia asioita. Varo kuitenkin noitia.