Lokakuun kukkaset puutarhassa

Keltaiset ja punaiset lehdet putoavat puista ja pensaista, mutta muutamat kesän kukkaset jatkavat elämäänsä lokakuun puolivälissä. Kylvin kesämalvikin siemenet maahan touko- ja kesäkuun vaihteessa, ja kukinta jatkuu viileistä öistä välittämättä.

Tuoksu- tai hajuherne voi paremmin kuin heinäkuussa. Kylvin sen malvikin kanssa yhtä aikaa. Kesäkukkien naapureina nousevat sinipallo-ohdakkeet ja maksaruohot. Tonttia rajaa uskollisesti Goldfinger, kuten alemmassa kuvassa näkyy.

Pakko on kuvata
Arabella-kärhöä vielä kerran.

Villiviini soveltuu perinnepihaan

Pehr Kalm toi villiviinin Suomeen 1700-luvun puolivälissä Amerikan matkaltaan. Hän toi monia muitakin kasveja, mutta villiviini on tunnetuimpia. Sen voimakas kasvu ja hehkuvanpunainen syysväri ovat pitkään miellyttäneet suomalaisia. Perinnekasvikirjat hyväksyvät villiviinit vanhaan miljööseen.

Minä en tiedä, mitä villiviinin lajia on meidän pihamme köynnös. Talon entinen omistaja, köynnöksen istuttaja hymähti, kun kysyin lajia. "En tiedä. Haminan torilta sen ostin." Meidän köynnöksellämme ei ole koskaan niin kirkkaan hehkuvaa syysväriä kuin naapureiden köynnöksillä, vaikka kasvaa valoisalla puolella. Voi johtua hoidosta. Ehkä voimat menevät kasvuun. Loppukesästä kasvi kiipeää sellaisella vauhdilla, että joudumme leikkelemään köynnöksen yläosia pois, etteivät tunkeudu liikaa katon ja seinän väleihin

Villiviinin hauskin tuote ovat herneenkokoiset, tummansiniset rypäleet. En koskaan maistele niitä enkä tiedä, ovatko ne syötäviä.

Kukintaa ennen syyshallaa

Syyskuu on jo pitkällä, mutta kesän kukat selviävät ilman suojausta. Japaninkello on kukkinut muuttumattomana jo kaksi ja puoli kuukautta. En väsy siihen. Kastelen vain kukkivien lannoitteella. Jonain kirkkaana yönä kukat luhistuvat, ensin daaliat, sitten muut. Ei ikinä ole selvinnyt jouluun asti.

Ei vielä hyvästiä kesälle. Syysmaksaruoho vasta tavoittelee oikeaa väriään

  Keämalvikki on parhaimmillaan.

mutta pallohortensian väri rumentuu.

Luostarin puutarhassa

Näin vihdoin oikean luostarin puutarhan. Pyhtitsan luostari itäisessä Virossa on perustettu 1891, ja nunnat huolehtivat ihmeellisestä paikasta.. Punavalkoiset rajoitusnauhat kieltävät pääsyn puutarhan käytäville, mutta sain silti hyvän kuvan kokonaisuudesta. Oikea unelmien kukkatarha aurinkoisena elokuun päivänä. Kiveykset, matalat kasviaidanteet, kesäkukat ja perennat, pensaat, paljon tuttuja kukkia.

     

Elokuun haalistunutta punaa

Merkillinen vaihe pihassani: haalistunutta vaaleaa punaa riittää. Tuoksuherne aloittaa ylimmässä kuvassa. Se on arpajaisvoiton siemenistä kasvatettu, samoin kuin alemmassa kuvassa kukkapenkin etureunan kesämalvikki. 

Kärhö Piilu vivahtaa enemmän lilaan kuin muut ja elelee harmaaseen haaltuvan sinipallo-ohdakkeen naapurina

Huone-esikko viihtyy verannalla ruukussa. Ostettiin tammikuussa kukkivana ja nyt kukoistaa uudelleen. Lemmikkini.

Toisella puolella pihaa on räväkän punaisen penkki, mutta siitä myöhemmin.

Sydänkesän kukkijoita: vahvaa ja hentoa punaista

Princess Diana-kärho on ylemmässä kuvassa näkyvissä ikkunan läpi. Jouduin antamaan sille mäntysuopapesun kirvojen vuoksi. Tuli suihkutettua samalla pesuaine ikkunaan. Muuten kärhö on kasvanut aivan hurjistuneena, vaikka leikkasin sen keväällä alas.

Kaksivärinen harjaneilikka on tämän kesän hankintoja. Minulle tämä on perinnekasvi, jonka muistan lapsuudesta saakka.

Silkkiunikot nousevat maasta uskollisesti joka kesä, Suurin osa on voimakkaita punaisia, mutta halusin kuvata tämän herkän kaunottaren.

Tämän perinnepensaan kukan muistan 1940-luvulta asti. Puutarhasivuilla pensas kantaa nimeä rusopajuangervo.

Vihdoin on aika mennä kesäkukkiin. Sain pienen maljaköynnöksen, jota tarjottiin keväällä Haminan torilla .Kovasti kukkii, mutta kasvaa hitaasti korkeutta. Kaikkea ei jaksa tehdä.

Hankittiin myös pelakuu, jota en ole juuri kasvattanut aikaisemmin. Tämä hankinta osoittautui niin hyväksi, että minusta taitaa tulla pelargonioiden ystävä.

Kärhö Arabella - uskollisista uskollisin

 

  

Clematis Arabella.

Arabella on kukkinut meillä penkissä ainakin viisi vuotta ilman mitään erityistä hoitoa. Tänä vuonna ensimmäiset kukat ilmestyivät ajoissa ennen juhannusta, ja normaalisti kukinta jatkuu syyskuulle. Sillä on pieni teline kiipeilyä varten, mutta käytännössä osa kasvista kiemurtelee penkissä muiden kasvien päällä ja maassa. 

Arabellaa kuvaillaan puolipensaaksi, perennaksi ja köynnökseksi. Puutarhatekstit sanovat, että  se polveutuu ruohovartisesta kellokärhöstä ja isokukkaisesta jalokärhöstä. Puutarhakeskus Sofianlehdon esitteen mukaan se on tiukukärhölajike vuodelta 1990.

 Olen kiintynyt sinisiin ja lilavärisiin kasveihin. Kärhöt ovat olleet aivan muuta kuin luulin alkaessani kasvattaa näitä kaunokaisia. Ne ovat uskollisia ja usein vaivattomia, kun ovat saaneet oikean paikan pihasta.