The Last Rose of Summer

Tis the last rose of summer
left blooming alone
All her lovely companions
are faded and gone.

Irlantilainen runoilija Thomas Moore, joka oli Byronin ja Shelleyn ystävä, sepitti nämä sanat, jotka liitettiin irlantilaiseen kansansävelmään. Myös suomenkieliset sanat ovat monelle tutut.

Nyt kesän viime kukka
kukoistaa yksin vaan.
Siskoistaan ruusurukka
jäi myrskyn maailmaan.

Moottoritie on vielä kylmä

Lenkkipolkuni ovat katoamassa. Metsänkaatokoneet ovat jyränneet tuttuja maisemia uuteen muotoon. Ne ovat möyrineet metsiköissä, kalliolla ja suolla. Talletin kännykkäkameralla muutosta,joka on järkyttänyt ihmisiä, kun he ovat menettäneet vuosikymmeniä pihoillaan ja lenkkipolkujensa varrella kasvaneita puita. Tässä kuvassa näkyvällä paikalla oli pari viikkoa sitten puiden peittämä suo, jonne en koskaan uskaltanut mennä, koska paikkakunnan vanhojen asukkaiden mukaan siellä on pohjattomia silmäkkeitä. Eräänä aamuna näin, miten paikka oli muuttunut taistelutantereen näköiseksi. Kuka olisi uskonut, että tässä on muutaman vuoden päästä eritasoristeys.

Tuomipihlaja - uskollinen ystäväni

Isotuomipihlaja oli parikymmentä vuotta sitten minulle uusi tuttavuus, kun istutin sen tontin rajalle suojapensaaksi. Kului muutamia vuosia, kunnes tajusin, että se on monen vuodenajan ihme.Tämä alkuaan amerikkalainen pensas tai puu kukkii toukokuun lopulla suurena valkoisena kehänä. Kukkimista seuraa tuomipihlajasade ja maa on valkoisenaan terälehtiä kuin olisi isojen lumihiutaleiden peittämä. Kesällä kypsyvät marjat, jotka ovat miedon mustikan makuisia. Joinain kesinä häviän rastaille, jotka kiiruhtavat joukolla herkuttelemaan. Lopulta tuomipihlaja saa lämpimän punaisen syysvärin. Nyt suurin osa lehdistä on pudonnut ja tunnen, miten kesäaika on ohi.

Liljakukko hävisi yhden erän

Olen joskus hävinnyt kamppailun liljakukkoa, kukkamaan kieroilijaa vastaan. Menetin paljon liljoja, esimerkiksi isoja, vahvoja tiikerililjoja. Välttelin monta vuotta kasveja, joita tiesin liljakukon suosikeiksi. Lopulta hankin varjoliljoja, ensin punaisia ja lopulta myös harvinaisemman valkoisen. Tarkastin kasvit päivittäin ja lopulta löysin yhden punaisen otuksen piiloutuneena lehdelle. Liljakukko ei siis ollut kokonaan hävinnyt kukkamaastani. Päätin käydä kamppailuun täysin voimin ja etsin pyretriiniä, jota muutoin en koskaan käytä.Suihkutin sitä varjoliljaan perusteellisesti kahtena peräkkäisenä päivänä. Pyretriini aiheutti minulle huonon omantunnon, mutta liljakukon piti saada kyytiä. Onnistuin yrityksessäni ja varjoliljat kukkivat nyt valoisassa penkissä. En voi olla varma, onko sota liljakukkoa vastaan päättynyt, mutta voitin ainakin yhden taistelun.

I love you Arabella

Luulin, että kärhöjen aika on tältä kesältä ohi, onhan jo kolmannes syykuusta kulunut. Nyt huomasin, että Arabellassa on paljon nuppuja ja kukkia. Tämä klematis kasvaa kukkapenkissä kietoutuneena muihin kasveihin, on selvästi seurankipeä. Lilansiniset kukat ovat pieniä mestari Fujimusumeen verrattuna, mutta kasvi sopeutuu sitä paremmin erilaisten kukkamaiden väreihin.
Kiitos, ei ihan vielä pakkasta.

Omenapuu ja kärhö

Istutin monta vuotta sitten Tage Lundell-kärhön vanhan, raihnaisen omenapuun vierelle. En istuttanut sitä mitenkään syvään, mutta kastelin alkuvaiheessa ahkerasti. Se lähti innokkaasti kiipeämään pitkin runkoa, kun hiukan autoin alkuun. Violetinsiniset kukat ilmestyivät ennen omenapuun valkoisia kukkia. Oli ihmeellistä, että omenapuu virkistyi saatuaan tämän kaverin. Voi olla, että osa kärhöön kohdistuneista hoitotoimista koitui omenapuun hyväksi. Viime keväänä huomasin surukseni, että myyrä tai muu harminkappale oli pureskellut poikki kärhön varret. Kasvi on silti noussut korkeuksiin uudelleen tänä kesänä, mutta kukintaa vaille jäimme.

Kärhö Fujimusume asuu kellarissa

Fujimusume on harvinaisen sininen kärhö, joka on kolme vuotta kukkinut kesäisin verannalla ja viettänyt talvet kellarissa ruskeassa muoviruukussaan. Keväällä se kasvattaa kalvakoita versoja, jotka muuttuvat parissa päivässä tummanvihreiksi, kun kasvi pääsee verannalle. Kellarissa on pieni ikkuna maanrajassa, mutta Fujimusume ei asusta aivan sen vieressä. Yksikään toinen kärhö ei kuki yhtä innokkaasti kuin tämä kellariasukas, jossa vaaleansinisiä kukkia riittää kesäkuusta elokuun loppuun.