Aamulla me eläkeläiset, lenkkeilijä, koirankuljettaja ja lähitalon asukas, pidimme ihmeissämme omaa työmaakokousta reviirillämme Korventien loppupäässä. Kuului iloista pulputusta ja näimme puron, joka oli puhjennut hankeen. Vielä unenpöpperöisenä uskoin hetken ihmeeseen, kevätpuron lorinaan.Sitten epäilin, että syyllinen olisi 100 metrin päässä oleva ohitustien työmaa. Selitys oli kuitenkin yksinkertainen, vesijohto oli katkennut.
Iltapäivällä korjausralli oli meneillään ja tie täynnä korjausväen kulkuvälineitä.
.
torstai 26. tammikuuta 2012
tiistai 24. tammikuuta 2012
Haminan moni-ilmeinen talvi
Kuukausi sitten tapaninpäivänä kiertelimme ihmettelemässä tulvaa. Nähtävää oli Vehkajoen varsilla ja Kirkkojärven alueella. Erityisen hölmistyneinä katselimme meren liikettä Tervasaarella. Vesi oli noussut pysäköintipaikoille, emme osanneet ajatella vaaroja, sillä maisema oli valoisana päivänä hyvin kaunis.
Nyt kuukautta myöhemmin lumi valaisee kotipihaa ja valkoiset höytyvät koristavat puita ja pensaita. Tässä kuvassa vanha omenapuun rämä on saanut valkean kuorrutuksen, josta vilkas talitintti käy pudottelemassa höytyviä. En pidä kesäpihaa lumimaisemaa kauniimpana.
lauantai 7. tammikuuta 2012
Haminan ohitustie, Tompurinmäki 7.1.2012
Kirjoitin edellisen kerran tulevasta moottoritiestä viime vuoden puolella, jolloin tien alueelta kaadettiin puita. Sitten kannot kaivettiin ylös ja kuvaamallani paikalla ne makaavat isoina möykkyinä. Paikka sijaitsee Pyölinojan alueella lähellä Lammikkotietä. Tulevan tien piirustuksissa Husulan tunnelin suuaukko on lähellä.
Talven sateet toivat tulvia ja kuvauspaikka on nyt järvi, joka ulottuu edelleen veden peittämälle Lammikkotielle, jonne kulkijan on turha yrittää. Tarvoin aamulla lumisateessa kävelysauvoineni ja kuvasin tuttua paikkaa kännykällä, sillä en jaksa kuljetella varsinaista kameraa mukanani. Lumi ei ole riittänyt peittämään laajalle ulottuvaa vettä. Pian kävelyreittini sulkeutuu,sillä ainakin lehtitietojen mukaan tienrakennus alkaa Husulan tunnelin suunnalla.
Talven sateet toivat tulvia ja kuvauspaikka on nyt järvi, joka ulottuu edelleen veden peittämälle Lammikkotielle, jonne kulkijan on turha yrittää. Tarvoin aamulla lumisateessa kävelysauvoineni ja kuvasin tuttua paikkaa kännykällä, sillä en jaksa kuljetella varsinaista kameraa mukanani. Lumi ei ole riittänyt peittämään laajalle ulottuvaa vettä. Pian kävelyreittini sulkeutuu,sillä ainakin lehtitietojen mukaan tienrakennus alkaa Husulan tunnelin suunnalla.
perjantai 23. joulukuuta 2011
Ikoni ja joulukukka
Ikoni Jumalanäidin suojelus oli pitkään puolivalmiina kaapissa piilossa. Vihdoin tänä vuonna lähdin maalamaan sitä ikoniklinikalle. Työ tuli valmiiksi ja nyt se yhdessä kukkien kanssa tuo jouluiloa kotiini.
Hyvä lukijani, toivotan Sinulle tämän kuvan välityksellä turvallista joulua ja hyvää tulevaa vuotta.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Lumen valo
Täällä kaakkoisella rannikolla ei ole yhtään lunta. Kerran hiukan satoi, mutta suli saman tien. Tiet ovat usein liukkaita, jolloin lenkkeily ei ole mukavaa.
Kaipaan lunta välittämättä siitä, että sen mukana joudun taas työntämään kolaa. Lumi valaisee koko maailman ja talvi taiteilee lukemattomia värejä ja muotoja. On sinervän ja punervan valkoista lunta ja tummia varjoja. Lumipeitteiset pensaat,kalliot ja kivet antavat aiheita minulle, joka tallustelen syrjäisillä reiteilläni ja kaivan vähän päästä kameran taskustani. Lumiauran aamuinen kolina lupaa turvallista järjestystä kotinurkilla.
Yllä oleva kuva on viime talvelta.
torstai 17. marraskuuta 2011
The Last Rose of Summer
Tis the last rose of summer
left blooming alone
All her lovely companions
are faded and gone.
Irlantilainen runoilija Thomas Moore, joka oli Byronin ja Shelleyn ystävä, sepitti nämä sanat, jotka liitettiin irlantilaiseen kansansävelmään. Myös suomenkieliset sanat ovat monelle tutut.
Nyt kesän viime kukka
kukoistaa yksin vaan.
Siskoistaan ruusurukka
jäi myrskyn maailmaan.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Moottoritie on vielä kylmä
Lenkkipolkuni ovat katoamassa. Metsänkaatokoneet ovat jyränneet tuttuja maisemia uuteen muotoon. Ne ovat möyrineet metsiköissä, kalliolla ja suolla. Talletin kännykkäkameralla muutosta,joka on järkyttänyt ihmisiä, kun he ovat menettäneet vuosikymmeniä pihoillaan ja lenkkipolkujensa varrella kasvaneita puita. Tässä kuvassa näkyvällä paikalla oli pari viikkoa sitten puiden peittämä suo, jonne en koskaan uskaltanut mennä, koska paikkakunnan vanhojen asukkaiden mukaan siellä on pohjattomia silmäkkeitä. Eräänä aamuna näin, miten paikka oli muuttunut taistelutantereen näköiseksi. Kuka olisi uskonut, että tässä on muutaman vuoden päästä eritasoristeys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)