Sekoilukukkamaa

Pihassani on oikea sekoilukukkamaa, jossa kasvaa kyllä muutamia varmoja perennoja kuten kuvan kuunliljat. Sormustinkukat nousevat vuosittain ylös hiukan eri paikoissa, jos vain muistan varoa niitä syksyllä. Ongelmana leviää tarha-alpi, jota revin vähemmäksi, ettei se valtaisi koko paikkaa

Varjolilja vahvistuu, punainen on

 voimakukka, valkoinen selviää jotenkin.

Akileija kukkii ties kuinka monetta vuotta. Vain yksi vaalea väri on jäljellä monista erilaisista. Tarha-alpia en ole saanut tässä penkin osassa järjestykseen. 

Pahin sekamelskan kohta näkyy tässä kuvassa.  Penkissä kasvaa vielä sellaisia, jotka eivät näy kuvassa, esimerkiksi kärhö Arabella  ja pieni ruusupensas. Aukkopaikkoihin kylvin kesäkukan siemeniä, joiden kasvua odotan jännittyneenä. Epäilen, että en saa tästä kukkamaasta ikinä hyvän järjestyksen penkkiä.

Jalokärhön kahdeksas kesä ruukussaan

Kirjoitin blogissani ensi kerran 2011 kärhö Fujimusumesta, joka silloin oli jo viihtynyt ruukussa kolme vuotta, kesät verannalla, talvet kellarissa. Tänä keväänä vaihdoimme sille ensi kerran mullan kokonaan, aikaisemmin vain pintamullan. Se piti selvästi uudesta mullasta ja kasvattaa paljon kukkia. Isoimman kukan halkaisija on 15 senttiä, kun koko kasvin korkeus on vain 75 senttiä. Fujimusumen ansiona on kukkiin keskittyminen, lehtiä siinä ei ole kovin paljon. Muuten mainio kasvi, mutta yksi hankaluus siinä on.

On raskasta raahata kasvia keväin ja syksyin kellariin kiemurtavia portaita pitkin.

Kärhönkukat omenapuussa

Clematis Tage Lundell kuuluu kevään ensimmäisiin kukkiviin kärhöihin. Istutin sen kymmenen vuotta sitten vanhan omenapuun juurelle,  ja siinä se on jatkanut elämäänsä. Kärhön lilat kukat ja Bergius-omenapuun valkoiset ovat puussa hetken yhtä aikaa. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa omenapuun kukinta on ohi ja kärhö taas on komeimmillaan. Joku kysyy ihmeissään, mitä ihmeen kukkia tuossa omenapuussa oikein on. 

Vihdoinkin punainen tulppaani

Olen varmasti parinkymmenen vuoden ajan istuttanut tulppaaneja samoihin paikkoihin. Suurin osa on hävinnyt parempiin suihin. Tänä keväänä näytti melko toivottomalta, sillä luulin, että ei ilmestyisi muita kuin yksi keltasävyinen sarja. Jostain puuskahti esille näitä punaisia, joissa on mustansävyistä keskustaa. En ole varma niiden nimestä.

Löysin parilta vuodelta pussinkuvia Tulipa Viridiflorasta, joka näyttää kuvissa erilaiselta, mutta on ehkä juuri tämä tulppaani. 

Kultaisesta tyräkistä kirjavaan pikarililjaan.

 Toukokuun puolivälissä kukkapenkkiin ilmestyvä erikoinen puolipallomainen kasvusto kuuluu kultatyräkille, jonka alun sain pari vuotta sitten naapurilta. Nyt kuten aina ennenkin naapurien antamat kasvit kehittyvät parhaiten. Kultatyräkki kukoistaa penkissä silloin, kun muut kukat vasta alkavat nousta näkyviin. Myöhemmin se jää huomaamattomaksi keskikesän kukkijoiden joukossa.

Viime kevään tulppaaneja ei enää löydä juuri mistään, vain muutamia hajayksilöitä siellä täällä. Sen sijaan viime syksynä istutetut sipulit ovat lähteneet kasvuun. Kuvan tulppaani on ensin aivan keltainen, mutta muuttuu osittain punaiseksi. Olen säästänyt tulppaanien pussien laput, ja tämä kasvi on luultavasti Tulipa Darwin Hybrid. Blushing Apeldoor. Pussin kuvassa kukka on punaisempi kuin pihassani

Kultaiset ja keltaiset kukat huomaa heti, mutta kirjava ruskeanpunainen katoaa ympäristöönsä. Tutkin pensasta, joka oli kietoutunut marjatuomipihlaja Smokyn ympärille. Paljastui, että siinä jasmike yritti vallata uutta paikkaa. Emme uskaltaneet jättää sitä paikalleen, sillä pääkasvi olisi voinut kärsiä vahvan syleilijän liikkeistä. Kun leikkasimme jasmikkeen pois, paljastui alta kompostimulta ja sen keskeltä kirjavapikarililja, joka ei paljon erottunut ruskeasta mullasta. En tiedä, kumpi on oikeampi nimi, kirjopikarililja vai kirjavapikarililja.  Kasvi on kukkinut pihassa vuosia, ei häviä, mutta ei leviäkään.

Ja äkkiä narsissit pamahtivat kukkaan

 Aurinko räjäytti luonnon kasvuun. Tien vieressä koivuissa ei ollut yhtenä aamuna mitään erikoista nähtävää, mutta samana päivänä iltapäivällä pienet lehdet alkoivat vihertyä. Tänään aamupäivällä huomasin, että narsissit kukkivat. Aivan kuin ne olisivat pamahtaneet esille. Kukinta saattaa jäädä lyhyeksi kuumina päivinä.

Sininen kevätkaihonkukka elää vuodesta toiseen kaikkialla mainiona maanpeittokasvina. Sen naapuri kaukasianpitkäpalko availee vasta nuppujaan.

Valkotäpläimikkä leviää eri puolilla pihaa, Yleensä se pysyttelee kukkapenkkien reunakivien ulkopuolella, sadevesikaivon vierellä ja vastaavissa paikoissa, mutta naapuriksi tunkee vuohenjuuri tai jokin muu vähemmän kaivattu.

Kevään ensi vaiheen kaunotar sinililja on levinnyt ympäri pihaa.

KonMari kotipihassa.

Japanilainen Marie Kondo on julkaissut kirjan KonMari, siivouksen elämänmullistava taika. Hänen neuvonsa puhuvat talon sisätilojen mullistamisesta. Minä en ole edes aloittanut karsintaa sisällä, mutta neuvot auttoivat minua pihalla, missä oli pakko tehdä muutoksia. KonMarin ajatuksena on hävittää sellaiset tavarat, jotka eivät tuota iloa. Yleensä naistenlehdissä neuvotaan hankkimaan lisää tai parantamaan säilytystiloja, mutta KonMarissa katsotaan viisaimmaksi hävittää turhaa roinaa. Muutos toteutetaan osasina, ei koko taloa kerralla. Kirjan viisaus on tässä hurjasti tiivistettynä, sillä KonMarissa on yli 200 sivua neuvoja muutoksen toteuttamiseen.

Aloitimme muutoksen pihassa jo viime syksynä, kun kaadoimme kolme jättiläiskoivua. Nyt keväällä meitä odottivat suuret kannot ja sammaleinen nurmikko. Kuvassa näkyy vain pari kantoa. Oli kummallista, että lumi oli kadonnut maasta, mutta yön jäljiltä kantoa peitti jääkerros. Imeekö kaadettu koivu vielä vettä ?

Emme jättäneet kantoja paikalleen kukkapurkkien alusiksi, vaan viikko sitten jyrsijä saapui löylyttämään niitä. Mielestäni päätös oli KonMarin mukainen, sillä kannot eivät miellyttäneet minua. Yleensä säilytän kaikenlaista toivossa, että siitä olisi hyötyä joskus tulevaisuudessa. Yläkuvassa näkyy osa vanhaa, maalausta kaipaavaa keinua, josta halusimme eroon. Tarjosimme sitä kaikille mahdollisille ihmisille, mutta kukaan ei halunnut.

Jyrsintäjätettä syntyi yli odotusten. Työnsin sitä kymmeniä kottikärryllisiä pihan pahimpiin rikkaruohopesäkkeisiin eli esimerkiksi viinimarjapensaiden alle, jonne ei pääse ruohonleikkurilla. Lopuksi pyysin jyrsijää paloittelemaan keinun moottorisahalla. Hiukan se säväytti, mutta päätös oli silti viisas. Jyrsintäpaikka on muuten siivottu, mutta keinun palaset odottavat kuljetusta. Saa nähdä, miten nurmikko kehittyy, kun suuret koivut eivät enää varjosta ja ime vettä. Tämän kesän tarkkailemme kehitystä. Uudet istutukset voivat olla vuorossa vuoden päästä.

Pihan kaunistuksena ovat samaan aikaan muutamat ensimmäiset kukat. Kasvitieteellinen krookus on yllätys, mutta löysin sen pussin tiedot. Ei ollut pudonnut taivaasta.

Punatulkku ilmestyi omenapuuhun ihmettelemään ja löysi syötävää myllätystä pihasta.