keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Illakko - iltojen ilo.

Illakko oli ennen vanhaan yleinen koristekasvi, nykyään kukkien ystävät ja monet puutarhakirjat eivät tunne sitä. Minä hankin kasvin siemeniä jonkin puutarhatapahtuman aikaan kasviystävältä. Kylvin niitä pihaan 1900-luvun puolella ja siitä lähtien se on pysynyt täällä. Minulla ei ole mitään illakkopenkkiä, vaan se kasvaa sellaisisissa paikoissa, joita ei hoideta liikaa, jolloin se pääsee rauhassa kasvamaan. Kovin edustava se ei ole, kun sitä kasvaa vain siellä täällä. Illakko on hieman huolettoman tai puolihuolimattoman viljelijän kasvi.

Tutkin netissä Maatiaisen kirjoituksia, joista paljastui, että illakko oli vuoden 2005 maatiaiskasvi. Tämä perinnekasvi lienee tullut pohjoisen maille 1600-luvulla, jolloin Elias Tillandz piti sitä orvokkien sukuun kuuluvana, mikä ei pidä paikkaansa. Kasvi kukoisti säätyläisten pihoissa, mutta yleistyi, onhan se vahva selviytyjä.



Tarhaillakko eli Hesperis matronalis kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon. Se tuoksuu illalla ja yöllä, mistä ominaisuudesta sen nimi johtuu. Olen joskus ottanut kukkia maljakkoon nuuhkittavaksi, sillä samaan aikaan pihassa ovat tuoksuneet muutkin kasvit, jolloin en ole ollut varma, mikä on illakon tuoksua. Illakkoa eivät tuholaiset vaivaa. Se on yöperhosten suosima karkulainen, joka ei kuitenkaan leviä ongelmana muille kasveille tarkoitettuihin paikkoihin.

2 kommenttia:

  1. Illakko on kaunis, suosin vanhoja koristekasveja muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Hankin puutarhapäivänä kotkalaisesta pihasta perinnedaalian ja odotan, millainen siitä tulee. Yleensä parhaita ovat kasvit, joiden alkuja saa lähitienoon vanhoista pihoista.

      Poista