Ostin Helsingin kirjamessuilta Karel Capekin Puutarhurin vuosi - klassikon kolmella eurolla. Olen lukenut kirjan jo ajat sitten, mutta sain nyt käsiini uuden painoksen kappaleen. Kirja on ilmestynyt vuonna 1929, ja siinä on sekä ajankohtaisia ominaisuuksia että piirteitä, jotka tällä hetkellä tuntuvat hiukan hullunkurisilta.
Kirjassa kuljetaan puutarhan vuodenkierron läpi kuukausi kuukaudelta. On syytä pitää mielessä, että kirja kuvaa keskieurooppalaista puutarhaa. Silti on hauska etsiä kukkia, jotka ovat klassikkoja klassikossa. Krookukset, lumikellot, orvokit, daaliat, syreenit, herukat, kruunuvuokot, esikot, krysanteemit, tervakot, kärsämöt, helokit, ruusut, kärhöt, mehitähdet, maksaruohot, asterit, suopayrtit, kissankäpälät, kurjenpolvet, ukonhatut, kuunliljat, angervot, leimukukat, päivänliljat, ja nyt olen vasta heinäkuussa. Paras on varautua siihen, että kirjassa käytetään paljon kasvien tieteellisiä nimiä. Minä keräilin tähän vain suomenkielisiä.
2010-luvun ihminen lukee silmät suurina kuvausta syksyn suurimmasta ilosta, sokerijuurikkaasta, jota kerätään korjausten aikaan kukkuloiksi. Vielä yllättävämpi on kuvaus toisesta riemun aiheesta, lannoituksesta, miten pihalle tuodaan täysi kuorma, joka kipataan höyryäväksi läjäksi. "Luojan kiitos, tässäpä nättiä lantaa." "Painukaa jonnekin te, jotka tukitte nenänne ja kierrätte kaukaa tuon jalon ja kuohkean läjän.."
Kirjasta löytyy klassisia huomautuksia.
"Puutarhurin syksy alkaa jo maaliskuussa: ensimmäisestä lakastuneesta lumikellosta."
"Puutarhurisihminen on syntynyt varmasti jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena. Jos hän olisi syntynyt luonnostaan, hänellä olisi kovakuoriaisen jalat, jotta hänen ei tarvitsisi kyykkiä.."
Kirjasta löytyy myös englantilaisen maalaisaatelisen ohje, mitä sinun on tehtävä kolmensadan vuoden ajan, että saat hyvän nurmikon.
Pian on puutarhan marraskuu, monen pihaihmisen ja kukkablogistin alakulon aika. Tässä kuitenkin lohdutuksen sanoja:
"Uskokaa pois, kuolemaa ei ole, ei ole untakaan. Kasvamme vain ajasta toiseen. Elämään on suhtauduttava kärsivällisesti, sillä se on ikuinen."
Haluan lisätä tähän kuvan, mutta en kirjan kuvailemalta alueelta, vaan kotiseudultani. Syysmaisema merenrannalta. Kaakonkulma Mäntlahti.
Kaunis maisema!
VastaaPoistaVietimme kesiä Mäntlahden parakkikylässä, joka on vanhan Vehkalahden aluetta. Nyt olemme jo kauan olleet sieltä poissa. Menimme syksyllä katselemaan tuttuja paikkoja. Valokuva on parakkikylän yhteisestä uima- ja venerannasta, joka näyttää samanlaiselta kuin 1970-luvulla. Eila
VastaaPoista