Kesän kuusi kukkahetkeä

Kiitos Kurjenkellolle, joka haastoi minut tuomaan blogiini kuusi kuvaa viime kesästä. Keskityin etsimään kukkakuvia, jotka liittyvät johonkin tärkeään hetkeen. Tuli kesäinen olo.

Haastan puolestani Suvipihan Marietan. Haasteen sisältönä on löytää 6 kuvaa kesästä. Aihe on vapaa, kunhan kuvat on otettu viime kesänä. Ehkä sinut on haastettu jo aikaisemmin, mutta tämä on vapaaehtoista hauskuutta.

Muistan hyvin hetken Vääksyssä, kun valitsin kauniin ruukun ja pyysin kukkakauppiasta istuttamaan siihen pari joriinia. Nyt koko hienous on kellarissa.

Kevätkesä 2015 oli yhtä sipulikasvien juhlaa.

Snow Queen- kärhössä oli vain kaksi kukkaa. Onneksi sain ikuistettua ne.

Vielä kerran unikoita.

Kurjenpolven lempeää sinisyyttä.

Tage Lundell- kärhön syksyisiä pörhöjä

Marraskuun äitienpäiväruusu

Sain pienen ruusun keväällä äitienpäivänä. Pidin sitä vähän aikaa sisällä, mutta vein sitten kukkapenkkiin, jossa se eli koko kesän huomaamattomana muiden kasvien joukossa. Nyt marraskuun puolivälin lähestyessä se erottuu ainoana kukkivana kasvina. Puoli vuotta on kulunut, ja se näyttää melkein raikkaammalta kuin keväällä.

Olen usein istuttanut äitienpäiväruusun kukkapenkkiin, jossa se on saattanut kukkia monta vuotta, kunnes sitten jonain talvena on hävinnyt.

 Saa nähdä, miten tämä syksyn ilo selviää tulevasta talvesta.

Kukkamaailman kaunis roisto

Kasveja on julistettu lainsuojattomiksi sillä perusteella, että ne ovat vieraslajeja, ei-alkuperäisiä ja liian helposti leviäviä. Ykköskonnana yleensä mainitaan lupiini.

Helsingin Sanomissa on 2.11.2015 kirjoitus yleismääritteellä Vieraslajit. Artikkelin varsinainen otsikko on Lupiinia yritetään hävittää puutuhkalla.
Mäntsälässä on kaksi koealana toimivaa lupiinikasvustoa, joille levitetään puutuhkaa tarkoituksena muuttaa kasvuympäristöä niin, että lupiini ei enää viihdy siellä. Tarkoituksena on löytää keino tienvarsilla kasvavien lupiinien hävittämiseksi.

Onko lupiini ongelma? On ja ei. Se on levinnyt tienvarsilla laajalle, mutta kotipihoissa se tuskin on ongelma. Meillä oli lupiinia "väärässä" paikassa ja sen hävittäminen onnistui hyvin. Kaivuutyötä se kyllä vaatii. Kasvi ei myöskään leviä, jos se leikataan alas kukinnan jälkeen. Ilmeisesti leikkaaminen tienposkissa laajalla alalla on liian suuritöistä ja mieluummin halutaan muuttaa maata lupiinille sopimattomaksi.

Olen ihmetellyt käsitettä vieraslaji. Mikä on se alkuperäislaji? Siitä ei juuri puhuta. Mistä tiedämme, onko jokin laji täällä alkuperäinen tai kuten sanotaan kotoperäinen?Tuntuu joskus siltä, että monet helposti kasvavat lajit julistetaan vieraiksi. Ollaan varmoja niiden hävittämisestä, mutta ei tiedetä, mitä tulee tilalle.

Hesarin artikkelissa kysyttiin, mitä kasvaa hävitettyjen lupiinien tilalle. Vastaus oli, että varmasti kasvaa jotain. Puutuhkalla käsitellyille alueille kasvaa sen mukaan jotain kalkinsuosijakasveja, mutta artikkelissa ei nimetä ainoatakaan vaihtoehtoa. Eli toivotaan jotain mielenkiintoista, mutta ei tiedetä, mitä. 

Pidän lupiinista, mutta kaikkein mieluimmin valitsisin ojanvarret, joissa kasvaisi ahomansikkaa, kissankäpälää, tervakukkia, monia pieniä hentoja nostalgiakasveja. Niitä löytyi mäen rinteestä, niittyiltä ja peltojen ojista karjatalousaikana. Lupiinin hävitessä voi käydä, että nämä pienet, hennot kasvit kukoistavat hetken, mutta musertuvat nykyisissä tienreunoissa jonkin toisen voimalajin alle, joka leviää lupiinin tilalle.