Pakkaspäivien kukkailoa

Ostin kevään ensi kukan olohuoneeseen. Kauppias kertoi, että kasvi on huone-esikko. Parin päivän päästä sain tuliaisiksi toisen samanlaisen kukkasen, mutta erivärisen. Aikaisemmin tuntemani esikot ovat olleet erilaisia. Uusi kasvi muistuttaa hiukan pelakuuta.

Etsin netistä hoito-ohjeita kukkaliikkeiden mainoksista. Kasville suositellaan lannoitusta kasvukaudella kaksi kertaa kuussa. Syksyllä syytä viedä viileään, että kukkii uudelleen. Minulle kasvin myynyt kauppias sanoi, että kasvi jatkaa kukkimista, kun kuihtuneet osat leikataan pois.

Saa nähdä, tuleeko tämä kasvi kukoistamaan huoneissani kauemmin kuin lyhyen talven lopun. Usein käy niin, että keväällä ilahduttaneet kasvit jäävät kevään ja kesän kuningattarien varjoon ja niiden hoito unohtuu.

Toive, unelma ja lupaus - vastaus haasteeseen.

Ruusunmekko haastoi minut  kolmella teemalla: Toive, unelma ja lupaus vuodelle 2016. Nämä kolme asiaa kietoutuvat yhteen, ja minun on vaikea erottaa niitä selvästi toisistaan, mutta ei sillä taida olla väliä.

Toive.

Toivon, että kipeä lantion alue muuttuu kivuttomaksi nopeammin kuin fysiatri lupasi. Hän sanoi, että ehkä pystyn tanssimaan ensi pikkujoulun aikaan. Toivon, että pystyisin jo kesällä matkustelemaan. Haluaisin nähdä vaikka mitä, mutta ainakin jonkin jännittävän pihan, sellaisen jossa kasvaa kuluneiden sammaloituneiden kiveysten ja vänkyräisten puiden keskellä perinneperennoita, jotka ovat muualla unohtuneet ja joiden nimiäkään emme oikein muista. 


Unelma.

 Unelmoin, että loisin jotain kaunista, maalauksen, kirjoituksen tai puutarhaan hienon kulmauksen.

Lupaus.

Haluan tehdä puutarhatöitä iloisesti ja pätkittäin. Tiedän, että 30 tai 45 minuuttia kerrallaan on minulle sopiva aika . Sitten on aika mennä sisätöihin tai levätä. Lupaan opetella vapaaehtoista rentoa laiskottelua. Meillä maalaistalojen lapsilla on jo 1950-luvulta alkaen tekemisen pakko, jolla vanhoilla päivillään voi suorastaan vahingoittaa itseään. Hyvä on liikkua ja touhuta, mutta ei itseään satuttamalla.

.Löysin CD-levyn vuodelta 2007. Siellä oli mm. tämä valokuva. En muista liljan nimeä. Se kukoisti niin kauan, kunnes seinustan voimakasvi keltainen tarha-alpi rusensi kaikki muut tieltään pois. Ylempi kuva näyttää tarha-alpin valloittajana. Kaipaan kasveja, jotka ovat hävinneet sen tieltä.

Kukkamuistoja vuoden vaihtuessa

Otin kuvan Amsterdamissa keväällä 2012. Pian on tulppaaneita tulvillaan iloinen...

Kuva on vuodelta 2011. Löysin sen vanhoista tallennuksista.

Ruusu on menneitten kesien muistoja. Viime kesänä se ei enää ilmestynyt näkyviin.

Kallionauhus kukoisti monia vuosia, mutta viime kesänä se oli kadonnut. Suuri kasvi taisi olla liian ahtaassa paikassa. Edellinen yritys kasvattaa kallionauhusta epäonnistui myös, sillä  se joutui liian kuuumaan paikkaa.

Joulun 2015 kukat siirtyvät pian muistojen joukkoon. Onneksi uusi vuosi tuo uudet kukat.

Hyvää vuotta 2016 blogien kirjoittajille ja lukijoille.

IKONI JA JOULUTÄHTI

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 
kaikille blogin lukijoille.

En ole maalannut varsinaista jouluikonia, mutta liitän blogiini apostoli Matteuksen ikonin, jonka
sain syksyllä valmiiksi. Vain öljyäminen puuttuu. Puoliksi avoimen kirjan tekstit ovat Matteuksen evankeliumin alkusanoja suomeksi.

 Minulla ei ole mitään erityistä syytä yhdistää joulutähteä Matteus-ikoniin. Valkoinen joulutähti sopii  kuitenkin tämän joulun tunnelmaan.

Kesän kuusi kukkahetkeä

Kiitos Kurjenkellolle, joka haastoi minut tuomaan blogiini kuusi kuvaa viime kesästä. Keskityin etsimään kukkakuvia, jotka liittyvät johonkin tärkeään hetkeen. Tuli kesäinen olo.

Haastan puolestani Suvipihan Marietan. Haasteen sisältönä on löytää 6 kuvaa kesästä. Aihe on vapaa, kunhan kuvat on otettu viime kesänä. Ehkä sinut on haastettu jo aikaisemmin, mutta tämä on vapaaehtoista hauskuutta.

Muistan hyvin hetken Vääksyssä, kun valitsin kauniin ruukun ja pyysin kukkakauppiasta istuttamaan siihen pari joriinia. Nyt koko hienous on kellarissa.

Kevätkesä 2015 oli yhtä sipulikasvien juhlaa.

Snow Queen- kärhössä oli vain kaksi kukkaa. Onneksi sain ikuistettua ne.

Vielä kerran unikoita.

Kurjenpolven lempeää sinisyyttä.

Tage Lundell- kärhön syksyisiä pörhöjä

Marraskuun äitienpäiväruusu

Sain pienen ruusun keväällä äitienpäivänä. Pidin sitä vähän aikaa sisällä, mutta vein sitten kukkapenkkiin, jossa se eli koko kesän huomaamattomana muiden kasvien joukossa. Nyt marraskuun puolivälin lähestyessä se erottuu ainoana kukkivana kasvina. Puoli vuotta on kulunut, ja se näyttää melkein raikkaammalta kuin keväällä.

Olen usein istuttanut äitienpäiväruusun kukkapenkkiin, jossa se on saattanut kukkia monta vuotta, kunnes sitten jonain talvena on hävinnyt.

 Saa nähdä, miten tämä syksyn ilo selviää tulevasta talvesta.

Kukkamaailman kaunis roisto

Kasveja on julistettu lainsuojattomiksi sillä perusteella, että ne ovat vieraslajeja, ei-alkuperäisiä ja liian helposti leviäviä. Ykköskonnana yleensä mainitaan lupiini.

Helsingin Sanomissa on 2.11.2015 kirjoitus yleismääritteellä Vieraslajit. Artikkelin varsinainen otsikko on Lupiinia yritetään hävittää puutuhkalla.
Mäntsälässä on kaksi koealana toimivaa lupiinikasvustoa, joille levitetään puutuhkaa tarkoituksena muuttaa kasvuympäristöä niin, että lupiini ei enää viihdy siellä. Tarkoituksena on löytää keino tienvarsilla kasvavien lupiinien hävittämiseksi.

Onko lupiini ongelma? On ja ei. Se on levinnyt tienvarsilla laajalle, mutta kotipihoissa se tuskin on ongelma. Meillä oli lupiinia "väärässä" paikassa ja sen hävittäminen onnistui hyvin. Kaivuutyötä se kyllä vaatii. Kasvi ei myöskään leviä, jos se leikataan alas kukinnan jälkeen. Ilmeisesti leikkaaminen tienposkissa laajalla alalla on liian suuritöistä ja mieluummin halutaan muuttaa maata lupiinille sopimattomaksi.

Olen ihmetellyt käsitettä vieraslaji. Mikä on se alkuperäislaji? Siitä ei juuri puhuta. Mistä tiedämme, onko jokin laji täällä alkuperäinen tai kuten sanotaan kotoperäinen?Tuntuu joskus siltä, että monet helposti kasvavat lajit julistetaan vieraiksi. Ollaan varmoja niiden hävittämisestä, mutta ei tiedetä, mitä tulee tilalle.

Hesarin artikkelissa kysyttiin, mitä kasvaa hävitettyjen lupiinien tilalle. Vastaus oli, että varmasti kasvaa jotain. Puutuhkalla käsitellyille alueille kasvaa sen mukaan jotain kalkinsuosijakasveja, mutta artikkelissa ei nimetä ainoatakaan vaihtoehtoa. Eli toivotaan jotain mielenkiintoista, mutta ei tiedetä, mitä. 

Pidän lupiinista, mutta kaikkein mieluimmin valitsisin ojanvarret, joissa kasvaisi ahomansikkaa, kissankäpälää, tervakukkia, monia pieniä hentoja nostalgiakasveja. Niitä löytyi mäen rinteestä, niittyiltä ja peltojen ojista karjatalousaikana. Lupiinin hävitessä voi käydä, että nämä pienet, hennot kasvit kukoistavat hetken, mutta musertuvat nykyisissä tienreunoissa jonkin toisen voimalajin alle, joka leviää lupiinin tilalle.