Lumi yllätti puutarhurin, ainakin melkein.

Pihapiialle monet työt käyvät voimille, kun tulee lisää elinvuosia. Kiitos marraskuun alkupuolen lumisateille, jotka peittivät maan valkoiseen puhtauteensa. En olisi jaksanut tehdä kaikkia jokasyksyisiä töitäni, kun niiden rinnalle oli tullut ylimääräisiä töitä mökkikaupan vuoksi. Talon isäntä teki kyllä parhaansa. Silti haravoinnit jäivät kesken, kalkitukset odottavat sopivaa hetkeä. Ensi keväänä ei onneksi tarvitse huolehtia mökistä, vaan voi keskittyä omakotitalon pihaan. Haluan oppia tekemään vain sen, minkä jaksan. 

       
Talventörröttäjiä jäi pystyyn, vaikka osan perennoista leikkasin alas. Pahaksi onneksi törröttäjäksi jäi tarha-alpi, joka muutenkin yrittää vallata kaikki aukkopaikat. Olin suunnitellut sen kaivamista ylös eteläseinustalta, mutta lumi tuli tämän lurjuksen avuksi. Diana-kärhö kököttää telineessään ja lumimarja jäi leikkaamatta  Kesämalvikin kukkaset lepäilevät liikuttavina lumen päällä. Keijuangervot olen leikannut aina, aina.. paitsi nyt.
                       

Onneksi isäntä löi maahan tuijien suojatelineet, vaikka kankaat nostetaan paikalleen myöhemmin. Nämä havut aloittavat vasta toisen talvensa, niin että kevätpuolella suojia tarvitaan.

Tulevasta kesästä en tiedä muuta kuin sen, että sormustinkukilla on lehtiruusukkeita eri puolilla pihaa etenkin aivan mahdottomissa paikoissa.

Räntäsade kukkamaalla

Kosteita, valkoisia hiutaleita leijuu maahan, sulaa vedeksi asfaltille, peittää vihreän  maan, pensaat ja kukat valkoisella kuorrukkeella. Tämä kerros tuskin jää pitkäksi aikaa, mutta on ensimmäinen selkeä talven merkki. Viikonvaihteessa siirrytään talviaikaan ja sen jälkeen marraskuuhun. 

Ensimmäinen lumi ja räntä helpottavat oloa. Ajankohtainen toiveeni on, että pellenaamariset eivät näillä keleillä lähtisi liikkeelle. Yksi heistä ilmestyi eilen puskasta lapsenlapseni eteen heiluttelemaan veistä  ja sai pojan juoksemaan pakoon kaikin voimin. Kaikkeen sitä joutuu toivomaan räntäsadetta avuksi.

Sääennusteet ovat pitäneet paikkansa ja osasimme valmistautua koiranilmaan. Mies tilasi eilen auton renkaitten vaihdon, ja toissa päivänä keräsin verannan matot, tuuletin ne talvisäilöä varten. Kaikki ei ole valmista. Haravointia riittäisi ja omenapuissa on vielä lehtiä. 

Olen syksyn ystävä. On mukava katsella räntäsadetta lämpimän kodin ikkunasta. Pimeyden lisääntymisestä sen sijaan en oikein pidä.

Lokakuun kukkaset puutarhassa

Keltaiset ja punaiset lehdet putoavat puista ja pensaista, mutta muutamat kesän kukkaset jatkavat elämäänsä lokakuun puolivälissä. Kylvin kesämalvikin siemenet maahan touko- ja kesäkuun vaihteessa, ja kukinta jatkuu viileistä öistä välittämättä.

Tuoksu- tai hajuherne voi paremmin kuin heinäkuussa. Kylvin sen malvikin kanssa yhtä aikaa. Kesäkukkien naapureina nousevat sinipallo-ohdakkeet ja maksaruohot. Tonttia rajaa uskollisesti Goldfinger, kuten alemmassa kuvassa näkyy.

Pakko on kuvata
Arabella-kärhöä vielä kerran.

Villiviini soveltuu perinnepihaan

Pehr Kalm toi villiviinin Suomeen 1700-luvun puolivälissä Amerikan matkaltaan. Hän toi monia muitakin kasveja, mutta villiviini on tunnetuimpia. Sen voimakas kasvu ja hehkuvanpunainen syysväri ovat pitkään miellyttäneet suomalaisia. Perinnekasvikirjat hyväksyvät villiviinit vanhaan miljööseen.

Minä en tiedä, mitä villiviinin lajia on meidän pihamme köynnös. Talon entinen omistaja, köynnöksen istuttaja hymähti, kun kysyin lajia. "En tiedä. Haminan torilta sen ostin." Meidän köynnöksellämme ei ole koskaan niin kirkkaan hehkuvaa syysväriä kuin naapureiden köynnöksillä, vaikka kasvaa valoisalla puolella. Voi johtua hoidosta. Ehkä voimat menevät kasvuun. Loppukesästä kasvi kiipeää sellaisella vauhdilla, että joudumme leikkelemään köynnöksen yläosia pois, etteivät tunkeudu liikaa katon ja seinän väleihin

Villiviinin hauskin tuote ovat herneenkokoiset, tummansiniset rypäleet. En koskaan maistele niitä enkä tiedä, ovatko ne syötäviä.

Kukintaa ennen syyshallaa

Syyskuu on jo pitkällä, mutta kesän kukat selviävät ilman suojausta. Japaninkello on kukkinut muuttumattomana jo kaksi ja puoli kuukautta. En väsy siihen. Kastelen vain kukkivien lannoitteella. Jonain kirkkaana yönä kukat luhistuvat, ensin daaliat, sitten muut. Ei ikinä ole selvinnyt jouluun asti.

Ei vielä hyvästiä kesälle. Syysmaksaruoho vasta tavoittelee oikeaa väriään

  Keämalvikki on parhaimmillaan.

mutta pallohortensian väri rumentuu.

Luostarin puutarhassa

Näin vihdoin oikean luostarin puutarhan. Pyhtitsan luostari itäisessä Virossa on perustettu 1891, ja nunnat huolehtivat ihmeellisestä paikasta.. Punavalkoiset rajoitusnauhat kieltävät pääsyn puutarhan käytäville, mutta sain silti hyvän kuvan kokonaisuudesta. Oikea unelmien kukkatarha aurinkoisena elokuun päivänä. Kiveykset, matalat kasviaidanteet, kesäkukat ja perennat, pensaat, paljon tuttuja kukkia.

     

Elokuun haalistunutta punaa

Merkillinen vaihe pihassani: haalistunutta vaaleaa punaa riittää. Tuoksuherne aloittaa ylimmässä kuvassa. Se on arpajaisvoiton siemenistä kasvatettu, samoin kuin alemmassa kuvassa kukkapenkin etureunan kesämalvikki. 

Kärhö Piilu vivahtaa enemmän lilaan kuin muut ja elelee harmaaseen haaltuvan sinipallo-ohdakkeen naapurina

Huone-esikko viihtyy verannalla ruukussa. Ostettiin tammikuussa kukkivana ja nyt kukoistaa uudelleen. Lemmikkini.

Toisella puolella pihaa on räväkän punaisen penkki, mutta siitä myöhemmin.