perjantai 23. joulukuuta 2011

Ikoni ja joulukukka



Ikoni Jumalanäidin suojelus oli pitkään puolivalmiina kaapissa piilossa. Vihdoin tänä vuonna lähdin maalamaan sitä ikoniklinikalle. Työ tuli valmiiksi ja nyt se yhdessä kukkien kanssa tuo jouluiloa kotiini.
Hyvä lukijani, toivotan Sinulle tämän kuvan välityksellä turvallista joulua ja hyvää tulevaa vuotta.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Lumen valo



Täällä kaakkoisella rannikolla ei ole yhtään lunta. Kerran hiukan satoi, mutta suli saman tien. Tiet ovat usein liukkaita, jolloin lenkkeily ei ole mukavaa.
Kaipaan lunta välittämättä siitä, että sen mukana joudun taas työntämään kolaa. Lumi valaisee koko maailman ja talvi taiteilee lukemattomia värejä ja muotoja. On sinervän ja punervan valkoista lunta ja tummia varjoja. Lumipeitteiset pensaat,kalliot ja kivet antavat aiheita minulle, joka tallustelen syrjäisillä reiteilläni ja kaivan vähän päästä kameran taskustani. Lumiauran aamuinen kolina lupaa turvallista järjestystä kotinurkilla.
Yllä oleva kuva on viime talvelta.

torstai 17. marraskuuta 2011

The Last Rose of Summer



Tis the last rose of summer
left blooming alone
All her lovely companions
are faded and gone.

Irlantilainen runoilija Thomas Moore, joka oli Byronin ja Shelleyn ystävä, sepitti nämä sanat, jotka liitettiin irlantilaiseen kansansävelmään. Myös suomenkieliset sanat ovat monelle tutut.

Nyt kesän viime kukka
kukoistaa yksin vaan.
Siskoistaan ruusurukka
jäi myrskyn maailmaan.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Moottoritie on vielä kylmä



Lenkkipolkuni ovat katoamassa. Metsänkaatokoneet ovat jyränneet tuttuja maisemia uuteen muotoon. Ne ovat möyrineet metsiköissä, kalliolla ja suolla. Talletin kännykkäkameralla muutosta,joka on järkyttänyt ihmisiä, kun he ovat menettäneet vuosikymmeniä pihoillaan ja lenkkipolkujensa varrella kasvaneita puita. Tässä kuvassa näkyvällä paikalla oli pari viikkoa sitten puiden peittämä suo, jonne en koskaan uskaltanut mennä, koska paikkakunnan vanhojen asukkaiden mukaan siellä on pohjattomia silmäkkeitä. Eräänä aamuna näin, miten paikka oli muuttunut taistelutantereen näköiseksi. Kuka olisi uskonut, että tässä on muutaman vuoden päästä eritasoristeys.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Tuomipihlaja - uskollinen ystäväni



Isotuomipihlaja oli parikymmentä vuotta sitten minulle uusi tuttavuus, kun istutin sen tontin rajalle suojapensaaksi. Kului muutamia vuosia, kunnes tajusin, että se on monen vuodenajan ihme.Tämä alkuaan amerikkalainen pensas tai puu kukkii toukokuun lopulla suurena valkoisena kehänä. Kukkimista seuraa tuomipihlajasade ja maa on valkoisenaan terälehtiä kuin olisi isojen lumihiutaleiden peittämä. Kesällä kypsyvät marjat, jotka ovat miedon mustikan makuisia. Joinain kesinä häviän rastaille, jotka kiiruhtavat joukolla herkuttelemaan. Lopulta tuomipihlaja saa lämpimän punaisen syysvärin. Nyt suurin osa lehdistä on pudonnut ja tunnen, miten kesäaika on ohi.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Liljakukko hävisi yhden erän




Olen joskus hävinnyt kamppailun liljakukkoa, kukkamaan kieroilijaa vastaan. Menetin paljon liljoja, esimerkiksi isoja, vahvoja tiikerililjoja. Välttelin monta vuotta kasveja, joita tiesin liljakukon suosikeiksi. Lopulta hankin varjoliljoja, ensin punaisia ja lopulta myös harvinaisemman valkoisen. Tarkastin kasvit päivittäin ja lopulta löysin yhden punaisen otuksen piiloutuneena lehdelle. Liljakukko ei siis ollut kokonaan hävinnyt kukkamaastani. Päätin käydä kamppailuun täysin voimin ja etsin pyretriiniä, jota muutoin en koskaan käytä.Suihkutin sitä varjoliljaan perusteellisesti kahtena peräkkäisenä päivänä. Pyretriini aiheutti minulle huonon omantunnon, mutta liljakukon piti saada kyytiä. Onnistuin yrityksessäni ja varjoliljat kukkivat nyt valoisassa penkissä. En voi olla varma, onko sota liljakukkoa vastaan päättynyt, mutta voitin ainakin yhden taistelun.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

I love you Arabella



Luulin, että kärhöjen aika on tältä kesältä ohi, onhan jo kolmannes syykuusta kulunut. Nyt huomasin, että Arabellassa on paljon nuppuja ja kukkia. Tämä klematis kasvaa kukkapenkissä kietoutuneena muihin kasveihin, on selvästi seurankipeä. Lilansiniset kukat ovat pieniä mestari Fujimusumeen verrattuna, mutta kasvi sopeutuu sitä paremmin erilaisten kukkamaiden väreihin.
Kiitos, ei ihan vielä pakkasta.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Omenapuu ja kärhö




Istutin monta vuotta sitten Tage Lundell-kärhön vanhan, raihnaisen omenapuun vierelle. En istuttanut sitä mitenkään syvään, mutta kastelin alkuvaiheessa ahkerasti. Se lähti innokkaasti kiipeämään pitkin runkoa, kun hiukan autoin alkuun. Violetinsiniset kukat ilmestyivät ennen omenapuun valkoisia kukkia. Oli ihmeellistä, että omenapuu virkistyi saatuaan tämän kaverin. Voi olla, että osa kärhöön kohdistuneista hoitotoimista koitui omenapuun hyväksi. Viime keväänä huomasin surukseni, että myyrä tai muu harminkappale oli pureskellut poikki kärhön varret. Kasvi on silti noussut korkeuksiin uudelleen tänä kesänä, mutta kukintaa vaille jäimme.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kärhö Fujimusume asuu kellarissa



Fujimusume on harvinaisen sininen kärhö, joka on kolme vuotta kukkinut kesäisin verannalla ja viettänyt talvet kellarissa ruskeassa muoviruukussaan. Keväällä se kasvattaa kalvakoita versoja, jotka muuttuvat parissa päivässä tummanvihreiksi, kun kasvi pääsee verannalle. Kellarissa on pieni ikkuna maanrajassa, mutta Fujimusume ei asusta aivan sen vieressä. Yksikään toinen kärhö ei kuki yhtä innokkaasti kuin tämä kellariasukas, jossa vaaleansinisiä kukkia riittää kesäkuusta elokuun loppuun.

Puolivallattoman tarhurin kaveri

Illakko viihtyy selvästi pihassa, jota ei hoideta kovin huolellisesti. Sain kasvin siemeniä kauan sitten iäkkäältä rouvalta, joka sanoi sitä luotettavaksi kukkijaksi. Se löytää todella joka kesä sopivan paikan jostain päin pihaani. Ainoastaan paahteiseen penkkiin se ei eksy eikä parhaiten hoidettuihin paikkoihin. Kasvilla on hienon ladyn tuoksu ja kauniit kukat, mutta muuten se on hiukan jätkämäinen.