lauantai 22. lokakuuta 2011

Tuomipihlaja - uskollinen ystäväni



Isotuomipihlaja oli parikymmentä vuotta sitten minulle uusi tuttavuus, kun istutin sen tontin rajalle suojapensaaksi. Kului muutamia vuosia, kunnes tajusin, että se on monen vuodenajan ihme.Tämä alkuaan amerikkalainen pensas tai puu kukkii toukokuun lopulla suurena valkoisena kehänä. Kukkimista seuraa tuomipihlajasade ja maa on valkoisenaan terälehtiä kuin olisi isojen lumihiutaleiden peittämä. Kesällä kypsyvät marjat, jotka ovat miedon mustikan makuisia. Joinain kesinä häviän rastaille, jotka kiiruhtavat joukolla herkuttelemaan. Lopulta tuomipihlaja saa lämpimän punaisen syysvärin. Nyt suurin osa lehdistä on pudonnut ja tunnen, miten kesäaika on ohi.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Liljakukko hävisi yhden erän




Olen joskus hävinnyt kamppailun liljakukkoa, kukkamaan kieroilijaa vastaan. Menetin paljon liljoja, esimerkiksi isoja, vahvoja tiikerililjoja. Välttelin monta vuotta kasveja, joita tiesin liljakukon suosikeiksi. Lopulta hankin varjoliljoja, ensin punaisia ja lopulta myös harvinaisemman valkoisen. Tarkastin kasvit päivittäin ja lopulta löysin yhden punaisen otuksen piiloutuneena lehdelle. Liljakukko ei siis ollut kokonaan hävinnyt kukkamaastani. Päätin käydä kamppailuun täysin voimin ja etsin pyretriiniä, jota muutoin en koskaan käytä.Suihkutin sitä varjoliljaan perusteellisesti kahtena peräkkäisenä päivänä. Pyretriini aiheutti minulle huonon omantunnon, mutta liljakukon piti saada kyytiä. Onnistuin yrityksessäni ja varjoliljat kukkivat nyt valoisassa penkissä. En voi olla varma, onko sota liljakukkoa vastaan päättynyt, mutta voitin ainakin yhden taistelun.