torstai 9. helmikuuta 2017

Ensimmäisistä kolmestasadastakymmenestä salkoruusun taimesta seitsemän selvisi



Olen lukenut Jukka Viikilän kirjan Akvarelleja Engelin kaupungista. Tämä Finlandia-voittaja on monella tavoin ansiokas teos, joka kertoo fiktiivisen yöpäiväkirjan muodossa Helsingin arkkitehdistä Engelistä. Puutarhablogistille kirjassa on monia mielenkiintoisia kohtia.

20. huhtikuuta 1825
"Bulevardilta ostamalleni tontille, ikään kuin vastapainoksi rakennustyön hallittavuuden ja järjestelmällisyyden vaatimuksille, olen rakentanut puutarhan. Puutarha on ensimmäinen Helsingissä ja se herättää kaupunkilaisissa epäilyksiä ja kummeksuntaa."

12. toukokuuta 1825
"Ensimmäisistä kolmestasadastakymmenestä salkoruusun taimesta selvisi talven yli vain seitsemän. Nämä seitsemän ruusua ovat silmäteräni. Niiden sitkeä kauneus kesti talven koettelemukset niin kuin taisin itsekin kestää. Kaikki kasvattavat keskisessä Euroopassa salkoruusuja, koska on kuultu salaneuvos Goethen harrastaneen niitä puutarhassaan, mutta kuka saa ne kasvamaan täällä pohjoisessa?

5. kesäkuuta 1825

"Ei ole päivän hetkeä, jolloin joku helsinkiläinen ei olisi pysähtynyt kadulle toljottamaan puutarhaani.
...Olenkin päättänyt suojata puutarhani korkealla lauta-aidalla, että saan jatkossa itse valita arvostelijani. Muut saavat kuvitella puutarhan mielessään, niin kuin oikeastaan jo tekevätkin."

11. toukokuuta 1829

"Olen tilannut siemeniä Turusta Albertina Julinin  apteekista. Ne toimitetaan minulle postitse. Istuttamalla puita luon varjoja ja vilpoisia levähdyspaikkoja. Ja kun puihin istuu lintuja, voin todeta istuttaneeni myös suloisia lauluja ja vallattomia pyrähdyksiä siinä missä kimalaisia, perhosia ja viheliäisiä pistoksiakin ja ehkäpä jokusen suudelmankin lehtimajan varjossa."


Puutarhakuvauksissa on jotain hyvin tuttua. Kirja on fiktiivinen, mutta arvelen, että sen tiedot perustuisivat Engelin kirjeenvaihtoon. Minua viehättivät hiekkakäytävät, jotka on reunustettu ruusupensain ja kukkasaroin. Samoin ihastutti ajatus pyöreästä kukkapenkistä, johon on istutettu kukkia sisäkkäisiksi kehiksi. Engel  alkoi tämän päiväkirjan mukaan viedä kasvejaan sisätiloihin talvehtimaan Pysähdyin erityisesti, kun kirjasssa kerrottiin kasvihuoneesta, jonka kaakeliuunin lämmössä pelargoniat, oleanterit, alppiruusut, neilikat, hortensiat, sinisarjat, enkelinpasuunat ja kymmenet muut lajikkeet kukkivat yli pitkien pakkasten. Jäin miettimään, onko tämä mahdollista. Kai se on. Olisiko tämä pelakuu selvinnyt kaakeliuunin lämmössä?









perjantai 13. tammikuuta 2017

Neuvoja talvisen pihan hoitajalle

Lueskelin Karel Capekin Puutarhurin vuotta. Sieltä löytyy neuvoja talvisen pihan haltijalle. "On jo satanut lumenkin. Entä jos, puutarhuri, menisitkin nyt ensi kertaa katsomaan puutarhaasi?"
"Tämä musta lumesta pistävä on siis tummanpunainen tervakko, tuo kuiva korsi on sininen akileija, tämä nippu palaneita lehtiä on jaloangervo ..... ja tässä, missä ei ole mitään, on oranssi kullero, ja tuo lumikasa on neilikka..."
"Huh,viluttaa. Edes talvella ei saa ihailla puutarhaansa!"

"Hyvä on, pankaa puita pesään. Jättäkäämme puutarha jo nukkumaan lumen kevyihin untuviin. On hyvä aika ajatella muutakin."

Se muu on sellaista, että Capekin puutarhuri hukkuu suunnitelmiin ja puutarhakirjoihin.

Minulle on käynyt samoin. Seikkailen netissä tutkimassa huvimajojen tarjouksia ja suunnittelen sellaiselle sopivaa paikkaa. Luultavasti keväällä hankin muutamia perennoja ja kesäkukkien taimia. Huvimajan rakennus häipyy mielestäni tuleviin vuosiin. Totean vain, että sitä ei tarvita, kun on iso veranta. Vastaavaa on tapahtunut ennenkin.


Viime yönä satoi lunta ja ruskea maa sai valkoisen suojan. Kuvassa pikkuangervo harottaa verannan reunuksena.Hyvä, että harottaa, sillä juuri muuta nähtävää pihassa ei riitä.Yleensä leikkaan sen matalaksi, mutta tänä syksynä selkä teki tenän ja leikkaus jäi kevääksi.


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Marian ilmestys ja joulukukat



Sain  tänä vuonna valmiiksi ikonin Marian ilmestys, mutta se on vielä suojausta vailla. Esikuvana oli novgorodilainen ikoni.

Kerron muutaman asian ikonin taustasta:
 Jumala lähetti ylienkeli Gabrielin Galilean Nasaretiin. Siellä hän puhui puhtaalle neitsyelle Marialle. "Ole tervehditty Maria, sinä armon saanut." Enkeli kertoi Marialle, että hän oli synnyttävä pojan, jonka nimeksi tulisi Jeesus.

Valkoinen lilja olisi sopivin kukka tämän ikonin yhteyteen, mutta meidän kukkiamme ovat tänä vuonna joulutähti, tulilatva ja mähkä.

Rauhallista ja turvallista joulua kaikille blogini lukijoille.



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Maassa lumi, taivaalla halo



Kännykkäni tai taitoni eivät oikein riittäneet kuvaamaan hienoa haloilmiötä tänään iltapäivällä. Keskellä metsänrajan yläpuolella oli aurinko ja sen kummallakin puolella liekinvärinen valoilmiö. Sain kuvaani keskelle toisen halon ja reunaan auringon. Ajattelin ensin sateenkaarta, mutta tutkittuani kuvia tajusin, että auringon ympärillä todella hohtivat liekinmuotoiset  halot.  

Halo on ilmakehän optinen ilmiö, joka syntyy, kun auringon tai kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä. Auringon täytyy olla alhaalla, että halo syntyy.


Alempi kuva on auringonlaskun hetkellä kotipihalta otettu. Vain yleisesti hehkuvaa punaa.





Olen innokas sauvakävelijä. Tässä tavallinen kulkureittini. Lumiaura ei ole käynyt, mutta ihmiset ja koirat ovat raivanneet niittytiestä kulkureitin, Kun lunta tulee enemmän, tänne ei enää pääse.



Muutamassa päivässä pakkanen on jäädyttänyt Pyölinojan, jonka sillalle aina olen pyrkimässä. Keväällä jatkan vielä seuraavalle joelle, mutta nyt sinne ei oikein pääse. Kävelyretkeni ovat paitsi terveydenhoitoa myös luontoelämysten etsimistä.



perjantai 11. marraskuuta 2016

Lumi yllätti puutarhurin, ainakin melkein.

Pihapiialle monet työt käyvät voimille, kun tulee lisää elinvuosia. Kiitos marraskuun alkupuolen lumisateille, jotka peittivät maan valkoiseen puhtauteensa. En olisi jaksanut tehdä kaikkia jokasyksyisiä töitäni, kun niiden rinnalle oli tullut ylimääräisiä töitä mökkikaupan vuoksi. Talon isäntä teki kyllä parhaansa. Silti haravoinnit jäivät kesken, kalkitukset odottavat sopivaa hetkeä. Ensi keväänä ei onneksi tarvitse huolehtia mökistä, vaan voi keskittyä omakotitalon pihaan. Haluan oppia tekemään vain sen, minkä jaksan. 


       
Talventörröttäjiä jäi pystyyn, vaikka osan perennoista leikkasin alas. Pahaksi onneksi törröttäjäksi jäi tarha-alpi, joka muutenkin yrittää vallata kaikki aukkopaikat. Olin suunnitellut sen kaivamista ylös eteläseinustalta, mutta lumi tuli tämän lurjuksen avuksi. Diana-kärhö kököttää telineessään ja lumimarja jäi leikkaamatta  Kesämalvikin kukkaset lepäilevät liikuttavina lumen päällä. Keijuangervot olen leikannut aina, aina.. paitsi nyt.
                       

Onneksi isäntä löi maahan tuijien suojatelineet, vaikka kankaat nostetaan paikalleen myöhemmin. Nämä havut aloittavat vasta toisen talvensa, niin että kevätpuolella suojia tarvitaan.
Tulevasta kesästä en tiedä muuta kuin sen, että sormustinkukilla on lehtiruusukkeita eri puolilla pihaa etenkin aivan mahdottomissa paikoissa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Räntäsade kukkamaalla


Kosteita, valkoisia hiutaleita leijuu maahan, sulaa vedeksi asfaltille, peittää vihreän  maan, pensaat ja kukat valkoisella kuorrukkeella. Tämä kerros tuskin jää pitkäksi aikaa, mutta on ensimmäinen selkeä talven merkki. Viikonvaihteessa siirrytään talviaikaan ja sen jälkeen marraskuuhun. 

Ensimmäinen lumi ja räntä helpottavat oloa. Ajankohtainen toiveeni on, että pellenaamariset eivät näillä keleillä lähtisi liikkeelle. Yksi heistä ilmestyi eilen puskasta lapsenlapseni eteen heiluttelemaan veistä  ja sai pojan juoksemaan pakoon kaikin voimin. Kaikkeen sitä joutuu toivomaan räntäsadetta avuksi.

Sääennusteet ovat pitäneet paikkansa ja osasimme valmistautua koiranilmaan. Mies tilasi eilen auton renkaitten vaihdon, ja toissa päivänä keräsin verannan matot, tuuletin ne talvisäilöä varten. Kaikki ei ole valmista. Haravointia riittäisi ja omenapuissa on vielä lehtiä. 

Olen syksyn ystävä. On mukava katsella räntäsadetta lämpimän kodin ikkunasta. Pimeyden lisääntymisestä sen sijaan en oikein pidä.


perjantai 14. lokakuuta 2016

Lokakuun kukkaset puutarhassa



Keltaiset ja punaiset lehdet putoavat puista ja pensaista, mutta muutamat kesän kukkaset jatkavat elämäänsä lokakuun puolivälissä. Kylvin kesämalvikin siemenet maahan touko- ja kesäkuun vaihteessa, ja kukinta jatkuu viileistä öistä välittämättä.


Tuoksu- tai hajuherne voi paremmin kuin heinäkuussa. Kylvin sen malvikin kanssa yhtä aikaa. Kesäkukkien naapureina nousevat sinipallo-ohdakkeet ja maksaruohot. Tonttia rajaa uskollisesti Goldfinger, kuten alemmassa kuvassa näkyy.




Pakko on kuvata
Arabella-kärhöä vielä kerran.