tiistai 25. lokakuuta 2016

Räntäsade kukkamaalla


Kosteita, valkoisia hiutaleita leijuu maahan, sulaa vedeksi asfaltille, peittää vihreän  maan, pensaat ja kukat valkoisella kuorrukkeella. Tämä kerros tuskin jää pitkäksi aikaa, mutta on ensimmäinen selkeä talven merkki. Viikonvaihteessa siirrytään talviaikaan ja sen jälkeen marraskuuhun. 

Ensimmäinen lumi ja räntä helpottavat oloa. Ajankohtainen toiveeni on, että pellenaamariset eivät näillä keleillä lähtisi liikkeelle. Yksi heistä ilmestyi eilen puskasta lapsenlapseni eteen heiluttelemaan veistä  ja sai pojan juoksemaan pakoon kaikin voimin. Kaikkeen sitä joutuu toivomaan räntäsadetta avuksi.

Sääennusteet ovat pitäneet paikkansa ja osasimme valmistautua koiranilmaan. Mies tilasi eilen auton renkaitten vaihdon, ja toissa päivänä keräsin verannan matot, tuuletin ne talvisäilöä varten. Kaikki ei ole valmista. Haravointia riittäisi ja omenapuissa on vielä lehtiä. 

Olen syksyn ystävä. On mukava katsella räntäsadetta lämpimän kodin ikkunasta. Pimeyden lisääntymisestä sen sijaan en oikein pidä.


perjantai 14. lokakuuta 2016

Lokakuun kukkaset puutarhassa



Keltaiset ja punaiset lehdet putoavat puista ja pensaista, mutta muutamat kesän kukkaset jatkavat elämäänsä lokakuun puolivälissä. Kylvin kesämalvikin siemenet maahan touko- ja kesäkuun vaihteessa, ja kukinta jatkuu viileistä öistä välittämättä.


Tuoksu- tai hajuherne voi paremmin kuin heinäkuussa. Kylvin sen malvikin kanssa yhtä aikaa. Kesäkukkien naapureina nousevat sinipallo-ohdakkeet ja maksaruohot. Tonttia rajaa uskollisesti Goldfinger, kuten alemmassa kuvassa näkyy.




Pakko on kuvata
Arabella-kärhöä vielä kerran.










maanantai 3. lokakuuta 2016

Villiviini soveltuu perinnepihaan





Pehr Kalm toi villiviinin Suomeen 1700-luvun puolivälissä Amerikan matkaltaan. Hän toi monia muitakin kasveja, mutta villiviini on tunnetuimpia. Sen voimakas kasvu ja hehkuvanpunainen syysväri ovat pitkään miellyttäneet suomalaisia. Perinnekasvikirjat hyväksyvät villiviinit vanhaan miljööseen.

Minä en tiedä, mitä villiviinin lajia on meidän pihamme köynnös. Talon entinen omistaja, köynnöksen istuttaja hymähti, kun kysyin lajia. "En tiedä. Haminan torilta sen ostin." Meidän köynnöksellämme ei ole koskaan niin kirkkaan hehkuvaa syysväriä kuin naapureiden köynnöksillä, vaikka kasvaa valoisalla puolella. Voi johtua hoidosta. Ehkä voimat menevät kasvuun. Loppukesästä kasvi kiipeää sellaisella vauhdilla, että joudumme leikkelemään köynnöksen yläosia pois, etteivät tunkeudu liikaa katon ja seinän väleihin

Villiviinin hauskin tuote ovat herneenkokoiset, tummansiniset rypäleet. En koskaan maistele niitä enkä tiedä, ovatko ne syötäviä.