sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Angervon tuoksua

On helluntai, ensimmäinen oikea kesäpäivä. Eilisen aamun sateen jäljiltä nurmikko on kasvanut vahvaksi ja heleän vihreäksi. Norjanangervon valkeat kukkatertut ovat puhjenneet täyteen kukoistukseen ja huumaavat väkevällä tuoksullaan verannalla istujan. Pihan viisi pensasta ovat kasvaneet samoilla paikoilla yli neljäkymmentä vuotta, kestäneet joskus vääräoppisia leikkauksia ja päättäneet näyttää tänä kesänä parhaansa. Tuoksu on väkevämpi kuin milloinkaan. Ampiainen surraa aamun hiljaisuudessa. Aikovatko ne taas rakentaa majapaikkansa verannan kattolautojen väliin? Piha pursuaa vihreää ja valkoista kasvua. Juuri tällainen on se kuuluisa heleä helluntai.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Husulan tunnelin räjäytykset

Elämä tietyömaan naapurissa on täynnä jännitystä. Nyt perjantai-iltana on helpottunut olo, kun rytinä on hiljentynyt pariksi päiväksi. Piippaukset varoittavat räjäytysten tulosta, mutta silti jysähdys on joka kerran yllätys. Tuntuu kuin omassa kellarissa pamahtaisi ja talo hyppäisi ilmaan. Pakostakin jää miettimään, miten käy, jos räjäyttäjät tekevät virhearvioinnin. Kuinka paljon talot yleensä kestävät kuukausien jysäyttelyä? Parin viikon työn jälkeen vain pieni osa kalliosta on hajotettu. Pitkä taival on edessä eikä talon hyppimiseen taida tottua.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Sinivuokkojen kevät

Keväinen siivousretki kesämökille Asikkalaan jäi nyt vapun jälkeiseen aikaan. Ensimmäiseksi oli sahattava tien päältä myrskyn kaatama puu. Pihalla oli erikoisen paljon sinivuokkoja, jotka peittivät haravoimatonta maata. Tavallisten sinisten lisäksi oli isoja ryppäitä punaisia ja valkoisia. Lisäksi löytyi vaaleanpunaisia muunnelmia. Kasvien lehdistä päättelimme, että kaikki ovat sinivuokkoja, valkoisetkin. Vuokot ovat minulle kevään toivon vertauskuva




 
Järvellä oli hiljaista, kun kävelin laiturille. Ei näkynyt yhtään vesilintua. Tunnin päästä havaitsimme pari joutsenta, jotka ilmestyivät partioimaan vastapäisen rannan tuntumaan. Niiden töräyttelyt rikkoivat metsäjärven hiljaisuuden. Olimme ainoat ihmiset yleensäkin hiljaisilla rannoilla ja minusta tuntui, että linnut ilmestyivät tarkkailemaan meitä. Kolme kuikkaa ui selvästi uteliaina paikalle. Paikka on niille ihanteellinen, kirkasvetinen järvi, kivikkoiset metsärannat. Lopulta vakioväki, sorsat ja telkät saapuivat tarkastusmatkalle. Oli hyvä päivä, sinivuokkoja ja vesilintuja. Kevään onnea.