sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Marian ilmestys ja joulukukat



Sain  tänä vuonna valmiiksi ikonin Marian ilmestys, mutta se on vielä suojausta vailla. Esikuvana oli novgorodilainen ikoni.

Kerron muutaman asian ikonin taustasta:
 Jumala lähetti ylienkeli Gabrielin Galilean Nasaretiin. Siellä hän puhui puhtaalle neitsyelle Marialle. "Ole tervehditty Maria, sinä armon saanut." Enkeli kertoi Marialle, että hän oli synnyttävä pojan, jonka nimeksi tulisi Jeesus.

Valkoinen lilja olisi sopivin kukka tämän ikonin yhteyteen, mutta meidän kukkiamme ovat tänä vuonna joulutähti, tulilatva ja mähkä.

Rauhallista ja turvallista joulua kaikille blogini lukijoille.



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Maassa lumi, taivaalla halo



Kännykkäni tai taitoni eivät oikein riittäneet kuvaamaan hienoa haloilmiötä tänään iltapäivällä. Keskellä metsänrajan yläpuolella oli aurinko ja sen kummallakin puolella liekinvärinen valoilmiö. Sain kuvaani keskelle toisen halon ja reunaan auringon. Ajattelin ensin sateenkaarta, mutta tutkittuani kuvia tajusin, että auringon ympärillä todella hohtivat liekinmuotoiset  halot.  

Halo on ilmakehän optinen ilmiö, joka syntyy, kun auringon tai kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä. Auringon täytyy olla alhaalla, että halo syntyy.


Alempi kuva on auringonlaskun hetkellä kotipihalta otettu. Vain yleisesti hehkuvaa punaa.





Olen innokas sauvakävelijä. Tässä tavallinen kulkureittini. Lumiaura ei ole käynyt, mutta ihmiset ja koirat ovat raivanneet niittytiestä kulkureitin, Kun lunta tulee enemmän, tänne ei enää pääse.



Muutamassa päivässä pakkanen on jäädyttänyt Pyölinojan, jonka sillalle aina olen pyrkimässä. Keväällä jatkan vielä seuraavalle joelle, mutta nyt sinne ei oikein pääse. Kävelyretkeni ovat paitsi terveydenhoitoa myös luontoelämysten etsimistä.



perjantai 11. marraskuuta 2016

Lumi yllätti puutarhurin, ainakin melkein.

Pihapiialle monet työt käyvät voimille, kun tulee lisää elinvuosia. Kiitos marraskuun alkupuolen lumisateille, jotka peittivät maan valkoiseen puhtauteensa. En olisi jaksanut tehdä kaikkia jokasyksyisiä töitäni, kun niiden rinnalle oli tullut ylimääräisiä töitä mökkikaupan vuoksi. Talon isäntä teki kyllä parhaansa. Silti haravoinnit jäivät kesken, kalkitukset odottavat sopivaa hetkeä. Ensi keväänä ei onneksi tarvitse huolehtia mökistä, vaan voi keskittyä omakotitalon pihaan. Haluan oppia tekemään vain sen, minkä jaksan. 


       
Talventörröttäjiä jäi pystyyn, vaikka osan perennoista leikkasin alas. Pahaksi onneksi törröttäjäksi jäi tarha-alpi, joka muutenkin yrittää vallata kaikki aukkopaikat. Olin suunnitellut sen kaivamista ylös eteläseinustalta, mutta lumi tuli tämän lurjuksen avuksi. Diana-kärhö kököttää telineessään ja lumimarja jäi leikkaamatta  Kesämalvikin kukkaset lepäilevät liikuttavina lumen päällä. Keijuangervot olen leikannut aina, aina.. paitsi nyt.
                       

Onneksi isäntä löi maahan tuijien suojatelineet, vaikka kankaat nostetaan paikalleen myöhemmin. Nämä havut aloittavat vasta toisen talvensa, niin että kevätpuolella suojia tarvitaan.
Tulevasta kesästä en tiedä muuta kuin sen, että sormustinkukilla on lehtiruusukkeita eri puolilla pihaa etenkin aivan mahdottomissa paikoissa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Räntäsade kukkamaalla


Kosteita, valkoisia hiutaleita leijuu maahan, sulaa vedeksi asfaltille, peittää vihreän  maan, pensaat ja kukat valkoisella kuorrukkeella. Tämä kerros tuskin jää pitkäksi aikaa, mutta on ensimmäinen selkeä talven merkki. Viikonvaihteessa siirrytään talviaikaan ja sen jälkeen marraskuuhun. 

Ensimmäinen lumi ja räntä helpottavat oloa. Ajankohtainen toiveeni on, että pellenaamariset eivät näillä keleillä lähtisi liikkeelle. Yksi heistä ilmestyi eilen puskasta lapsenlapseni eteen heiluttelemaan veistä  ja sai pojan juoksemaan pakoon kaikin voimin. Kaikkeen sitä joutuu toivomaan räntäsadetta avuksi.

Sääennusteet ovat pitäneet paikkansa ja osasimme valmistautua koiranilmaan. Mies tilasi eilen auton renkaitten vaihdon, ja toissa päivänä keräsin verannan matot, tuuletin ne talvisäilöä varten. Kaikki ei ole valmista. Haravointia riittäisi ja omenapuissa on vielä lehtiä. 

Olen syksyn ystävä. On mukava katsella räntäsadetta lämpimän kodin ikkunasta. Pimeyden lisääntymisestä sen sijaan en oikein pidä.


perjantai 14. lokakuuta 2016

Lokakuun kukkaset puutarhassa



Keltaiset ja punaiset lehdet putoavat puista ja pensaista, mutta muutamat kesän kukkaset jatkavat elämäänsä lokakuun puolivälissä. Kylvin kesämalvikin siemenet maahan touko- ja kesäkuun vaihteessa, ja kukinta jatkuu viileistä öistä välittämättä.


Tuoksu- tai hajuherne voi paremmin kuin heinäkuussa. Kylvin sen malvikin kanssa yhtä aikaa. Kesäkukkien naapureina nousevat sinipallo-ohdakkeet ja maksaruohot. Tonttia rajaa uskollisesti Goldfinger, kuten alemmassa kuvassa näkyy.




Pakko on kuvata
Arabella-kärhöä vielä kerran.










maanantai 3. lokakuuta 2016

Villiviini soveltuu perinnepihaan





Pehr Kalm toi villiviinin Suomeen 1700-luvun puolivälissä Amerikan matkaltaan. Hän toi monia muitakin kasveja, mutta villiviini on tunnetuimpia. Sen voimakas kasvu ja hehkuvanpunainen syysväri ovat pitkään miellyttäneet suomalaisia. Perinnekasvikirjat hyväksyvät villiviinit vanhaan miljööseen.

Minä en tiedä, mitä villiviinin lajia on meidän pihamme köynnös. Talon entinen omistaja, köynnöksen istuttaja hymähti, kun kysyin lajia. "En tiedä. Haminan torilta sen ostin." Meidän köynnöksellämme ei ole koskaan niin kirkkaan hehkuvaa syysväriä kuin naapureiden köynnöksillä, vaikka kasvaa valoisalla puolella. Voi johtua hoidosta. Ehkä voimat menevät kasvuun. Loppukesästä kasvi kiipeää sellaisella vauhdilla, että joudumme leikkelemään köynnöksen yläosia pois, etteivät tunkeudu liikaa katon ja seinän väleihin

Villiviinin hauskin tuote ovat herneenkokoiset, tummansiniset rypäleet. En koskaan maistele niitä enkä tiedä, ovatko ne syötäviä.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Kukintaa ennen syyshallaa



Syyskuu on jo pitkällä, mutta kesän kukat selviävät ilman suojausta. Japaninkello on kukkinut muuttumattomana jo kaksi ja puoli kuukautta. En väsy siihen. Kastelen vain kukkivien lannoitteella. Jonain kirkkaana yönä kukat luhistuvat, ensin daaliat, sitten muut. Ei ikinä ole selvinnyt jouluun asti.


Ei vielä hyvästiä kesälle. Syysmaksaruoho vasta tavoittelee oikeaa väriään


  Keämalvikki on parhaimmillaan.


mutta pallohortensian väri rumentuu.



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Luostarin puutarhassa



Näin vihdoin oikean luostarin puutarhan. Pyhtitsan luostari itäisessä Virossa on perustettu 1891, ja nunnat huolehtivat ihmeellisestä paikasta.. Punavalkoiset rajoitusnauhat kieltävät pääsyn puutarhan käytäville, mutta sain silti hyvän kuvan kokonaisuudesta. Oikea unelmien kukkatarha aurinkoisena elokuun päivänä. Kiveykset, matalat kasviaidanteet, kesäkukat ja perennat, pensaat, paljon tuttuja kukkia.


     


lauantai 13. elokuuta 2016

Elokuun haalistunutta punaa


Merkillinen vaihe pihassani: haalistunutta vaaleaa punaa riittää. Tuoksuherne aloittaa ylimmässä kuvassa. Se on arpajaisvoiton siemenistä kasvatettu, samoin kuin alemmassa kuvassa kukkapenkin etureunan kesämalvikki. 


Kärhö Piilu vivahtaa enemmän lilaan kuin muut ja elelee harmaaseen haaltuvan sinipallo-ohdakkeen naapurina


Huone-esikko viihtyy verannalla ruukussa. Ostettiin tammikuussa kukkivana ja nyt kukoistaa uudelleen. Lemmikkini.


Toisella puolella pihaa on räväkän punaisen penkki, mutta siitä myöhemmin.


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sydänkesän kukkijoita: vahvaa ja hentoa punaista


Princess Diana-kärho on ylemmässä kuvassa näkyvissä ikkunan läpi. Jouduin antamaan sille mäntysuopapesun kirvojen vuoksi. Tuli suihkutettua samalla pesuaine ikkunaan. Muuten kärhö on kasvanut aivan hurjistuneena, vaikka leikkasin sen keväällä alas.




Kaksivärinen harjaneilikka on tämän kesän hankintoja. Minulle tämä on perinnekasvi, jonka muistan lapsuudesta saakka.



Silkkiunikot nousevat maasta uskollisesti joka kesä, Suurin osa on voimakkaita punaisia, mutta halusin kuvata tämän herkän kaunottaren.



Tämän perinnepensaan kukan muistan 1940-luvulta asti. Puutarhasivuilla pensas kantaa nimeä rusopajuangervo.



Vihdoin on aika mennä kesäkukkiin. Sain pienen maljaköynnöksen, jota tarjottiin keväällä Haminan torilla .Kovasti kukkii, mutta kasvaa hitaasti korkeutta. Kaikkea ei jaksa tehdä.




Hankittiin myös pelakuu, jota en ole juuri kasvattanut aikaisemmin. Tämä hankinta osoittautui niin hyväksi, että minusta taitaa tulla pelargonioiden ystävä.




torstai 14. heinäkuuta 2016

Kärhö Arabella - uskollisista uskollisin

 
  

Clematis Arabella.

Arabella on kukkinut meillä penkissä ainakin viisi vuotta ilman mitään erityistä hoitoa. Tänä vuonna ensimmäiset kukat ilmestyivät ajoissa ennen juhannusta, ja normaalisti kukinta jatkuu syyskuulle. Sillä on pieni teline kiipeilyä varten, mutta käytännössä osa kasvista kiemurtelee penkissä muiden kasvien päällä ja maassa. 

Arabellaa kuvaillaan puolipensaaksi, perennaksi ja köynnökseksi. Puutarhatekstit sanovat, että  se polveutuu ruohovartisesta kellokärhöstä ja isokukkaisesta jalokärhöstä. Puutarhakeskus Sofianlehdon esitteen mukaan se on tiukukärhölajike vuodelta 1990.

 Olen kiintynyt sinisiin ja lilavärisiin kasveihin. Kärhöt ovat olleet aivan muuta kuin luulin alkaessani kasvattaa näitä kaunokaisia. Ne ovat uskollisia ja usein vaivattomia, kun ovat saaneet oikean paikan pihasta.



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Sekoilukukkamaa




Pihassani on oikea sekoilukukkamaa, jossa kasvaa kyllä muutamia varmoja perennoja kuten kuvan kuunliljat. Sormustinkukat nousevat vuosittain ylös hiukan eri paikoissa, jos vain muistan varoa niitä syksyllä. Ongelmana leviää tarha-alpi, jota revin vähemmäksi, ettei se valtaisi koko paikkaa


Varjolilja vahvistuu, punainen on
 voimakukka, valkoinen selviää jotenkin.





Akileija kukkii ties kuinka monetta vuotta. Vain yksi vaalea väri on jäljellä monista erilaisista. Tarha-alpia en ole saanut tässä penkin osassa järjestykseen. 



Pahin sekamelskan kohta näkyy tässä kuvassa.  Penkissä kasvaa vielä sellaisia, jotka eivät näy kuvassa, esimerkiksi kärhö Arabella  ja pieni ruusupensas. Aukkopaikkoihin kylvin kesäkukan siemeniä, joiden kasvua odotan jännittyneenä. Epäilen, että en saa tästä kukkamaasta ikinä hyvän järjestyksen penkkiä.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Jalokärhön kahdeksas kesä ruukussaan





Kirjoitin blogissani ensi kerran 2011 kärhö Fujimusumesta, joka silloin oli jo viihtynyt ruukussa kolme vuotta, kesät verannalla, talvet kellarissa. Tänä keväänä vaihdoimme sille ensi kerran mullan kokonaan, aikaisemmin vain pintamullan. Se piti selvästi uudesta mullasta ja kasvattaa paljon kukkia. Isoimman kukan halkaisija on 15 senttiä, kun koko kasvin korkeus on vain 75 senttiä. Fujimusumen ansiona on kukkiin keskittyminen, lehtiä siinä ei ole kovin paljon. Muuten mainio kasvi, mutta yksi hankaluus siinä on.



On raskasta raahata kasvia keväin ja syksyin kellariin kiemurtavia portaita pitkin.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kärhönkukat omenapuussa



Clematis Tage Lundell kuuluu kevään ensimmäisiin kukkiviin kärhöihin. Istutin sen kymmenen vuotta sitten vanhan omenapuun juurelle,  ja siinä se on jatkanut elämäänsä. Kärhön lilat kukat ja Bergius-omenapuun valkoiset ovat puussa hetken yhtä aikaa. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa omenapuun kukinta on ohi ja kärhö taas on komeimmillaan. Joku kysyy ihmeissään, mitä ihmeen kukkia tuossa omenapuussa oikein on. 

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vihdoinkin punainen tulppaani





Olen varmasti parinkymmenen vuoden ajan istuttanut tulppaaneja samoihin paikkoihin. Suurin osa on hävinnyt parempiin suihin. Tänä keväänä näytti melko toivottomalta, sillä luulin, että ei ilmestyisi muita kuin yksi keltasävyinen sarja. Jostain puuskahti esille näitä punaisia, joissa on mustansävyistä keskustaa. En ole varma niiden nimestä.

Löysin parilta vuodelta pussinkuvia Tulipa Viridiflorasta, joka näyttää kuvissa erilaiselta, mutta on ehkä juuri tämä tulppaani. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kultaisesta tyräkistä kirjavaan pikarililjaan.




 Toukokuun puolivälissä kukkapenkkiin ilmestyvä erikoinen puolipallomainen kasvusto kuuluu kultatyräkille, jonka alun sain pari vuotta sitten naapurilta. Nyt kuten aina ennenkin naapurien antamat kasvit kehittyvät parhaiten. Kultatyräkki kukoistaa penkissä silloin, kun muut kukat vasta alkavat nousta näkyviin. Myöhemmin se jää huomaamattomaksi keskikesän kukkijoiden joukossa.

Viime kevään tulppaaneja ei enää löydä juuri mistään, vain muutamia hajayksilöitä siellä täällä. Sen sijaan viime syksynä istutetut sipulit ovat lähteneet kasvuun. Kuvan tulppaani on ensin aivan keltainen, mutta muuttuu osittain punaiseksi. Olen säästänyt tulppaanien pussien laput, ja tämä kasvi on luultavasti Tulipa Darwin Hybrid. Blushing Apeldoor. Pussin kuvassa kukka on punaisempi kuin pihassani




Kultaiset ja keltaiset kukat huomaa heti, mutta kirjava ruskeanpunainen katoaa ympäristöönsä. Tutkin pensasta, joka oli kietoutunut marjatuomipihlaja Smokyn ympärille. Paljastui, että siinä jasmike yritti vallata uutta paikkaa. Emme uskaltaneet jättää sitä paikalleen, sillä pääkasvi olisi voinut kärsiä vahvan syleilijän liikkeistä. Kun leikkasimme jasmikkeen pois, paljastui alta kompostimulta ja sen keskeltä kirjavapikarililja, joka ei paljon erottunut ruskeasta mullasta. En tiedä, kumpi on oikeampi nimi, kirjopikarililja vai kirjavapikarililja.  Kasvi on kukkinut pihassa vuosia, ei häviä, mutta ei leviäkään.







perjantai 6. toukokuuta 2016

Ja äkkiä narsissit pamahtivat kukkaan


 Aurinko räjäytti luonnon kasvuun. Tien vieressä koivuissa ei ollut yhtenä aamuna mitään erikoista nähtävää, mutta samana päivänä iltapäivällä pienet lehdet alkoivat vihertyä. Tänään aamupäivällä huomasin, että narsissit kukkivat. Aivan kuin ne olisivat pamahtaneet esille. Kukinta saattaa jäädä lyhyeksi kuumina päivinä.


Sininen kevätkaihonkukka elää vuodesta toiseen kaikkialla mainiona maanpeittokasvina. Sen naapuri kaukasianpitkäpalko availee vasta nuppujaan.


Valkotäpläimikkä leviää eri puolilla pihaa, Yleensä se pysyttelee kukkapenkkien reunakivien ulkopuolella, sadevesikaivon vierellä ja vastaavissa paikoissa, mutta naapuriksi tunkee vuohenjuuri tai jokin muu vähemmän kaivattu.



Kevään ensi vaiheen kaunotar sinililja on levinnyt ympäri pihaa.