tiistai 26. marraskuuta 2013

Ketunleipää, käenkaalia, revonrieskaa



Olen lapsena kutsunut kuvassa näkyvää metsäkasvia ketunleiväksi. Kuvittelin, miten ketut olivat minulle vihaisia, kun verotin niiden leipävarastoa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ketunleipää ei kannata ahmia suuria määriä, sillä kasvi sisältää oksaalihappoa. Meille lapsille kasvi oli luonnonkarkki, jota oli hauska maistella lehmienhakureissuilla.
Kasvin tieteellinen nimi on Oxalis acetosella ja virallinen suomenkielinen nimitys käenkaali. Kolmas suomalainen nimi revonrieska sai minut ajattelemaan Kettu Repolaista. Tieteellinen nimi on tullut kreikan kielen happoa tarkoittavasta sanasta oxys ja käenkaalin nimen osa acetosella tarkoittaa etikkaa.

Raikas suolainen maku johtuu lehdissä olevasta oksaalihaposta eli samasta aineesta, jota on esim. suolaheinissä ja raparperissa. Vaikka lehdet ovat virkistäviä, syöminen on syytä rajoittaa maisteluun. Ketunleipä vetää hennot lehdykät suppuun yöksi ja sadepäiviksi. Myös äkillinen auringonpaiste saa lehdet vetäytymään uniasentoon.

Kasvia on käytetty kansanlääkinnässä. Elias Lönnrot kehotti  käyttämään ketunleipää "poltto- ja kuumetaudeissa". Lievän myrkkyriskin vastapainoksi lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, joten käenkaali soveltui keripukin ehkäisijäksi. Närästyksen hoitoon kasvia myös käytettiin. Erityisen taianomainen vaikutus oli nelilehtisellä ketunleivällä. Normaalisti kasvi on kolmilehtinen ja sanottiin, että nelilehtisen avulla pääsi närästyksestä eroon loppuiäkseen.

Etsin tietoja ketunleivästä värjäyskasvina ja Coloria-sivuilta löytyi hiukan tietoja. Käenkaalista saadaan emäksisessä värjäysliemessä tinapuretuksella sinistä, alunapuretuksella vihertävää sinistä. Lönnrotin mukaan taas kasvin neste "kadottaa " mustepilkut vaatteista.

Mielenkiintoiselta vaikuttaa etymologin väite, jonka mukaan "kettu ei syö ketunleipää eikä käki käenkaalia". Valitettavasti minulla ei ole täällä kotona kirjoja, joista saisi aiheesta enemmän selkoa. Ihmetyttää myös maininta, että Virossa ketunleipää olisi käytetty kettujen myrkyttämiseen. Ehkä löydän aiheesta myöhemmin enemmän tietoa.

Liitän tähän loppuun kuvan, joka kuvaa metsäluontoa, jossa alkukuvan ketunleivät viihtyvät. Kuusia harvakseltaan ja koivuja. Yläkuvan ketunleivät kasvavat ison kiven päällä.




keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ohikulkutie: pian paukkuu taas


Toissapäivänä tuli Liikenneviraston paperi, jonka mukaan louhintatyöt alkavat Husulan tunnelin ylittävällä kevyen liikenteen reitillä. Säikähdin ensin, kun paperissa luki, miten työt jatkuvat vuoden loppuun. Sitten tajusin, että kysymyksessä on vain runsaan kuukauden aika. Toivottavasti kevyen liikenteen väylä aukeaa pian. Haaveilen, miten pääsen jälleen sauvakävelemään Husulaan ja kauemmas. Kaipaan teitä, joissa ei ole asfalttia.

Pian paukkuu taas 50 metrin päässä, kissat juoksevat kauhuissaan ja senkit liukuvat pitkin lattiaa. Kunpa selviäisimme tästä viimeisestä taistosta ehjin nahoin.

Minulla on paljon valokuvia rakentamisen eri vaiheista. Liitän tähän yhden, joka on kuvattu Husulan tunnelin suunnalta Kolsilaan päin. Kuva on ajalta, jolloin asfalttia ei vielä ole vedetty. Rakastan näitä okran ja vihreän sävyjä niin että tallensin  tämän kännykkäni taustakuvaksi.


perjantai 8. marraskuuta 2013

Auringonnousu marraskuussa.



Täällä kaakossa on sadetta riittänyt. Monet päivät ovat olleet niin pimeitä ja märkiä, että olen käpertynyt kotinurkkiin. Auringonnousu sadeyön jälkeen oli sellainen poikkeus, että otin kameran mukaan, kun lähdin pihaa haravoimaan. Valoa riitti jonkin aikaa ja sitten sade taas jatkui.

Pihablogin kirjoittajalle meneillään oleva vuodenaika on kaikkein köyhintä. Pihasta ei löydy mitään erityistä kerrottavaa ja epäilen, että kirjoittelu jää joksikin aikaa melko vähiin, ellei sitten tapahdu jotain yllättävää. Lenkkipolkuni taas ovat kovin asvalttisia eikä kukaan tiedä, mitä kautta jalankulkija tulevaisuudessa kävelee Husulan tunnelin yli..

Liitän tähän pari kuvaa, joista ensin näytän lehdettömät pihakoivut


Seuraava kuva on moottoritieltä, joka viikonvaihteessa vetää puoleensa pyöräilijöitä, mutta on kova paikka sauvakävelijän tallattavaksi.