perjantai 24. lokakuuta 2014

Kirjamessuilta klassikko Puutarhurin vuosi.

Ostin Helsingin kirjamessuilta Karel Capekin Puutarhurin vuosi - klassikon kolmella eurolla. Olen lukenut kirjan jo ajat sitten, mutta sain nyt käsiini uuden painoksen kappaleen. Kirja on ilmestynyt vuonna 1929, ja siinä on sekä ajankohtaisia ominaisuuksia että piirteitä, jotka tällä hetkellä tuntuvat hiukan hullunkurisilta.

Kirjassa kuljetaan puutarhan vuodenkierron läpi kuukausi kuukaudelta. On syytä pitää mielessä, että  kirja kuvaa keskieurooppalaista puutarhaa. Silti on hauska etsiä kukkia, jotka ovat klassikkoja klassikossa. Krookukset, lumikellot, orvokit, daaliat, syreenit, herukat, kruunuvuokot, esikot, krysanteemit, tervakot, kärsämöt, helokit, ruusut, kärhöt, mehitähdet, maksaruohot, asterit, suopayrtit, kissankäpälät, kurjenpolvet, ukonhatut, kuunliljat, angervot, leimukukat, päivänliljat, ja nyt olen vasta heinäkuussa. Paras on varautua siihen, että kirjassa käytetään paljon kasvien tieteellisiä nimiä. Minä keräilin tähän vain suomenkielisiä.

2010-luvun ihminen lukee silmät suurina kuvausta syksyn suurimmasta ilosta, sokerijuurikkaasta, jota kerätään korjausten aikaan kukkuloiksi. Vielä yllättävämpi on kuvaus toisesta riemun aiheesta, lannoituksesta, miten pihalle tuodaan täysi kuorma, joka kipataan höyryäväksi läjäksi. "Luojan kiitos, tässäpä nättiä lantaa." "Painukaa jonnekin te, jotka tukitte nenänne ja kierrätte kaukaa tuon jalon ja kuohkean läjän.."

Kirjasta löytyy klassisia huomautuksia.
"Puutarhurin syksy alkaa jo maaliskuussa: ensimmäisestä lakastuneesta lumikellosta."
"Puutarhurisihminen on syntynyt varmasti jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena. Jos hän olisi syntynyt luonnostaan, hänellä olisi kovakuoriaisen jalat, jotta hänen ei tarvitsisi kyykkiä.."

Kirjasta löytyy myös englantilaisen maalaisaatelisen ohje, mitä sinun  on tehtävä kolmensadan vuoden ajan, että saat hyvän nurmikon.

Pian on puutarhan marraskuu, monen pihaihmisen ja kukkablogistin alakulon aika. Tässä kuitenkin lohdutuksen sanoja:
"Uskokaa pois, kuolemaa ei ole, ei ole untakaan. Kasvamme vain ajasta toiseen. Elämään on suhtauduttava kärsivällisesti, sillä se on ikuinen."

Haluan lisätä tähän kuvan, mutta en kirjan kuvailemalta alueelta, vaan kotiseudultani. Syysmaisema merenrannalta. Kaakonkulma Mäntlahti.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Leimuavat oksat, villit linnut.



Lokakuu on värien riemua, puiden ja pensaiden liekehtivää punaista ja keltaista. Täällä kaakon mailla puut ovat päätelleet, että kesä on ohi.Niiden lehtivihreä alkaa hajota ja muut värit pääsevät näkyviin.

Samaan aikaan talitiaiset riehuvat pihoissa, etsiskelevät syötävää, koputtelevat pihakalusteita ja hakkaavat kynttilöitä, lennähtävät pois, jos yritän mennä kuvaamaan niitä.

Vielä hetki värien iloa. Sitten käperrytään loppuvuoden hämäryyteen.
Rakastan lokakuuta.



Kuva on suolta. Osa lehdistä on pudonnut puista, mutta kuvassa näkyy maaruskaa, varpujen ja ruohovartisten kasvien värimuutosta.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lokakuun neilikkaruusu



Rosa F.J. Grootendorst

Punainen neilikkaruusu on kukkinut kaiken kesää, mutta parasta ovat nämä lokakuiset kukat. Ostin ensimmäisen neilikkaruusun Virolahdelta 23.5.2003 eli kasvi on selvinnyt yli kymmenen vuotta. Muistan, miten ruukussa oli paljasjuurinen taimi, ja miten kaikki multa hävisi juurilta, kun nostin kasvin ruukusta ylös. Pelkäsin, että kasvi ei selviäisi minun taitamattomissa käsissäni. Monta vuotta ruusu oli aika surkea naapureitten komeitten kasvien rinnalla, mutta on vähitellen hyväksynyt aurinkoisen paikkansa eteläseinustalla.