lauantai 20. helmikuuta 2016

Tunnetko kasvien talvipukuja?


Kasvien talviolemukset ovat alkaneet kiinnostaa sekä tutkijoita että puutarhaihmisiä. Yli puoli vuotta kasvit elävät lehdettöminä ja kukattomina, maasta törröttävinä tummina varpuina ja hedelmystöinä, joita lumi peittää tällä hetkellä. Olen tutustunut kirjaan Talventörröttäjät, jonka tekijä on Ari-Pekka Huhta. Hän on tutustunut etupäässä ruohovartisten luonnonkasvien talviolemukseen  Kirja on täynnä hienoja kuvia. Väliotsikkoina Joutomaiden valtiaita, Rantojen komistuksia, Niittykukkia ja Metsässä ei liikahda lehtikään.

Minun  blogini tässä päivityksessä on pääasiassa talvisia pensaita, yksi puu ja yksi perenna talventörröttäjänä, joten blogini idea on erilainen kuin Huhdan kirjassa. Oli pakko valita pensaita, sillä siivosin syksyllä pihani liian perusteellisesti. Olisi pitänyt jättää enemmän perennoja törröttämään, kuten olen usein tehnyt aikaisempina vuosina.  Erona Huhdan kirjaan on lisäksi se, että minulla on lumipukuisia kasveja, kun Huhdalla  kasvit eivät ole yhtä lumisia.


Yritä arvata, mitä kasveja on kuvissa. Lumen vuoksi arvaaminen on hankalaa, mutta kasvit ovat melko tavallisia. Vastaukset löytyvät kuvien jälkeen.


Numero 1



Numero 2


Numero3


Numero 4


Numero 5


Numero 6


Numero 7


Ykkonen on lumimarja,
kakkonen juhannusruusu Red Nelly,
kolmonen mongolianvaahtera, jonka edessä ainakin villivadelmaa,
nelonen varjolilja,
viitonen: puu on hevoskastanja,
kuutonen ruusupensasaita,
seitsemän norjanangervo.


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kesäkuvia helmikuun harmaudessa



Likaisenharmaana helmikuun päivänä etsin vanhoja valokuvia, jotka kesän värikkyydessä eivät näytä miltään. Tämä kuunlilja nuppuineen on keskikesän symboli. Nyt sen maanpäälliset osat ovat kompostissa ja juuret uinuvat lumen alla. Vai uinuvatko? Sanotaan myös, että maan sisällä on meneillään valmistautuminen uuteen kasvukauteen. Ehkä maa nyt helmikuussa on sen verran jäässä, että ei tapahdu mitään erityistä, mutta auta armias, kun lumi hiukan sulaa ja valo paljastaa maan, niin mustissa läiskissä jään välissä kevään ensimmäiset versot ulottavat päätään kirkkauteen. Ei kuitenkaan tämä kuunlilja, sillä se varovaisena tyyppinä odottaa kevään etenemistä, mutta vieressä muutamat  innokkaat pienet sipulikasvit eivät jaksa odottaa millään.


Entä kärhö? Juoniiko se jotain?  Lepäileekö koko tulevan kesän kuten toissa vuonna vai yllättääkö minut ja pomppaa esille muiden kasvien keskellä kuten menneenä kesänä?


Mitä tapahtuu seinustan lumikasassa, jossa vain neilikkaruusun varsia törröttää? Olisiko jossain valkeaa malvaa tai vaaleanpunaista? Kaipaan niitä. Viime kesänä neilikkaruusun vieressä kasvoi malvikkia. Tavallisesti niin vahva ja suuri kasvi oli pienten malvojen kokoluokkaa.


Kesäkuvia katsellessa pihan tämänhetkinen likaisenvalkoinen lumi, savunharmaa taivas ja ruskeat törröttäjät saavat kaipaamaan maaliskuun yllätyksiä.