torstai 27. kesäkuuta 2013

Valamonruusu köynnöksenä



Istutin valamonruusun köynnökseksi eteläseinustalle aurinkoiseen paikkaan muutama vuosi sitten. En halunnut ponnistella epävarmojen, herkkien köynnösruusujen suojaamisessa. Taimi on alkuisin puutarhamyymälästä eikä ole tietoa sen synnyinpaikasta. Se on osoittautunut kestäväksi ja voimistunut vuodesta toiseen, vaikka ei ole saanut juuri mitään hoitoa. Vähän se pyrkii kaatuilemaan eikä tartu itse tukiin kiinni, vaan vaatii tukemista ja sitomista. Naapurina on villiviini, jota se lähestyy innokkaasti.
Valamonruusun alkujuuret Suomessa ovat epäselvät.  Pentti Alanko ja Pirkko Kahila  kirjassaan Palavarakkaus ja särkynytsydän ovat sitä mieltä, että tätä ruusua ei tunneta juuri muualla kuin Suomessa. Ehkä se on venäläistä alkuperää, mutta nimellä ei ole välttämättä yhteyttä Valamon luostariin. Sitä voi vain arvailla.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Illakko, varjolilja, poimulehti




Illakko on löytänyt tänä kesänä pihan joutopaikat orapihlajan juurelta, kompostialueelta, pensaan tai kukkapenkin rajalta. Varsinainen vaeltelija. Etupihan hieno kasvi, joka ilahdutti mieltäni parina kesänä, on kadonnut. Kuvan illakon leikkasin joutomaalta ja panin paikkaan, jossa se ei ole koskaan kasvanut eli varjoliljan ja poimulehden naapuriksi. Varjolilja on ehkä kauneimmillaan, kun kukat eivät ole vielä avautuneet.
Poimulehdet viihtyvät ja valtaavat kahta kukkapenkkiä. En muista lajikkeen nimeä, mutta luultavasti jättipoimulehti. Se on kauneimmillaan kastehelmi helmassaan. Aikamoinen valtaaja se on.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ukkolaukan kesä




Ukkolaukka on pihamme pitkäaikainen asukas. En edes muista, milloin hankimme sen sipulit. Joinain kesinä se on ollut melko huomaamaton, mutta nyt tämä kevät on sitä riemastuttanut. Yksi kasvi kohoaa jopa keskellä nurmikkoa, vaikka se yleensä on melko multavan paikan kasvi. Ukkolaukan lehdet alkavat kuihtua, ennen kuin kukat ovat parhaimmillaan. Tämä ei haittaa, kun se kasvaa hitaammin kehittyvien lehtiperennojen keskellä. Ukkolaukka on myös hyvä kuivakukka, jonka viimevuotisia kukintoja on vieläkin verannalla.
Puutarha on tunnelmallinen ukkolaukan kukkien läpi katsottuna.



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Alkukesän lyhyt kukinta.

Norjanangervot ja tuomipihlajat aloittivat valkoisen kukintakauden meidän pihassamme.Vanha omenapuu jatkoi komeana.Sillä voimaa riitti, kun vuosi sitten se ei kukkinut ollenkaan. Nyt sireenit tuoksuvat  parhaillaan ja arvaan, ettei tämä kauan kestä. Lämpimät kesäpäivät ovat mukavia muuten, mutta kukkailo jää lyhytaikaiseksi. Perennoista arovuokko on parhaimmillaan.Jaoin sen muutama vuosi sitten ja se riemastui kasvamaan jopa kiveysten välissä. Samoin ukkolaukka on etsiytynyt uusiin asuinpaikkoihin.

Seuraava kuva on otettu talon pulpettikatolta käsin.


Alemmassa kuvassa tuomipihlaja on lopettanut kukkimisen, sireeni aloittamassa ja omenapuu komeimmillaan.