maanantai 30. joulukuuta 2013

Jättiläispuut pienellä tontilla.


Tämä on kertomus Hopeapajutalosta, joka rakennettiin vuonna 1970 vähän alle tuhannen neliön tontille .Rakentajien mielestä piha tuntui perin autiolta, he kaipasivat isoja puita. Kaksi hopeapajua istutettiin muutaman metrin päähän talon seinästä. Voi, miten pieniltä puunalut näyttivät. Hopeapaju oli ihailtu kasvi ja monet hämmästyivät, miten nopeasti taimet kehittyivät. Vuosien varrella puut kasvoivat käsittämättömän suuriksi. Omenapuu ja sireeni jäivät niiden varjoon ja hopeapajut pimensivät lopulta naapurienkin tontteja.

Olin mukana kaatamassa hopeapajuja, ja monet sanoivat, että minä osallistuin häpeälliseen operaatioon. Ei noin jaloja puita olisi saanut kaataa. Piha muuttui kuitenkin ihmeen valoisaksi ja Hopeapajutalon pohjoispuolella asuvat naapurit sanoivat, että he saivat valoa pitkästä aikaa pihaansa.  Toinen naapuri arveli, että voisi taas kasvattaa perunaa, jonka viljelyn joutui lopettamaan hopeapajujen varjossa.

Selvisi, että pajujen juuret olivat täyttäneet sadevesiviemärin ja tarvittiin putkien aukaisua, että vesi pääsi kulkemaan normaalisti.

Hopeapajujen kantoja ja juuria kaivettiin käsipelillä monen hengen voimin viikon ajan. Mitään ei saanut jäädä puista jäljelle, olihan monissa pihoissa huonoja esimerkkejä katkaistuista hopeapajuista, joiden latvoihin oli kasvanut kummallisia pehkoja.

Hopeapajujen kaatajat uskoivat, että heidän kohdaltaan jättiläispuiden ongelmat olivat ohi. Siinä he erehtyivät. Huomaamattomana talon pohjoispuolella kasvoi parin metrin päässä seinästä vaahtera, johon kukaan ei kiinnittänyt huomiota muulloin kuin haravoidessaan lehtiä.

Muutaman lämpimän kesän aikana pohjoinen vaahtera karkasi käsistä. Se villiintyi, kasvoi leikkaamattomana korkeammalle ja korkeammalle, kätki komeitten lehtiensä alle mainittavan osan talon kattoa.Tavallaan vaahtera huijasi asukkaita, jotka eivät seuranneet kasvin kehittymistä tontin syrjäisessä osassa.

Nyt syksyllä pohjoisen vaahteran tarina päättyi, jättiläinen kaatui monien naapurien yhteisvoimin. Sen tilalle ei ole tulossa mitään muuta, ei tarvita, sillä tontilla on edelleen suuria puita, pari vaahteraa ja kolme suurta koivua jne

Silmällä pidettäviä riittää, sillä kasvukykyisiä ponnistelee ylöspäin samalla kun tietysti monet hartaasti vaalitut kasvit eivät vahvistu millään.  Suurten koivujen keskellä innokkaana yrittäjänä ponnistelee päättäväinen tammi, joka on leikattu alas pari kertaa. Se ei välitä leikkauksista, kasvaa vain uudelleen. Nyt tälle sisupussille on annettu kasvulupa, vaikka ongelma siitä voi kehittyä.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Kristus-ikoni ja kaikki joulun valot.


En ole maalannut jouluikonia, joka on varmasti vaativa työ. Maalasin hitaasti Kristus Kaikkivaltias- ikonia, joka nyt on suojattu ja siunattu. Otin siitä valokuvan blogini jouluajan tekstin yhteyteen, mutta oli vaikea saada  hyvää valokuvaa. Ikonin kultaus näytti oudolta, kun hämäränä talvipäivänä tavoittelin siitä kunnollista kuvaa. Lopulta joulukoristeen valot pöydällä auttoivat minua ja liitän valokuvan tähän.



Hyvä lukijani, toivotan Sinulle turvallista joulua ja onnellista tulevaa vuotta tämän kuvan välityksellä.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Suomen pisimmässä betonitunnelissa


Meitä oli joukko tompurinmäkeläisiä tutustumassa Husulan tunneliin Haminan Kehän väen opastuksella. Kuulin ihmeekseni, että Husulan tunneli on Suomen pisin betonitunneli, 499 metriä pitkä. Ei tehty 500 metrin pituista, koska se olisi tullut paljon kalliimmaksi. Kyselimme, voiko tunnelia käyttää tulevana talvena kävelyyn tai rullaluisteluun, mutta se on kielletty. Kuvassa tutustujia, jotka ovat kävelleet tunnelin läpi. Jokaisen tuli pukea suojaliivi päälleen ja kypärä päähän.





Alemmissa kuvissa tunnelialueeen kiveä, joka on lähtöisin Virolahdelta.



Seuraavan kerran taidan päästä tunneliin, kun ajamme omalla autolla Helsingin tai Vaalimaan suuntaan.