sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kevään ihmeitä, kun piha ei ole kasvanut umpeen



Piha on vielä täynnä lupauksia, kukintaa ja pieniä alkuja. Parin viikon päästä kevään suuret hetket ovat ohi, kun vahvat kasvajat sulkevat näköalat ja painavat pieniä kasveja näkymättömiin.

Alla olevassa kuvassa punapajuangervo, tuoksuvatukka ja oikeassa laidassa syreeni kohottavat pieniä lehtiään melkein läpikuultavina auringon hehkussa. Parin viikon päästä ne muodostavat aidan tonttien rajalla.




Tässä kuvassa kaihonkukka ilahduttaa sinisyydellään, mutta kuunliljat ovat vielä pieniä alkuja vanhan omenapuun alla.


Norjanangervo kukkii ja tuoksuu verannan suojana. Tuntuu haikealta, että sen kukoistus kestää vain muutaman päivän ja sitten on odotettava kokonainen vuosi uutta kukintaa.


Ylemmässä kuvassa kultatyräkki näyttää äkkiä kultaisen pallonsa, niin myrkyllisen. Alemmassa ihmetyttävät keisarinpikarililjat, jotka yllättivät meidät, sillä nämä kasvit eivät ole kukkineet vuosiin.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tulppaanit selvisivät valkosipulin ja chilin avulla, mutta...


Viime lokakuussa istutimme maahan sinivalkoisen ryhmän, tulppaaneja ja helmililjoja. Myyriä vastaan voitelimme sipulit sekoituksella, jossa oli valkosipulimursketta ja chiliä  öljyssä. Lisäksi istutuskuoppaan pudoteltiin tuoksukurjenpolvenlehtiä.

Nyt toukokuussa tulppaanit kohosivat reippaina maasta. Myyrät olivat jättäneet ne rauhaan joko sekoitustemme vuoksi tai muuten vain. Myös helmilijat alkoivat osoittaa heräämisen merkkejä. Unelmoin, miten valokuvaan hienon yhdistelmän.

Tänä aamuna koin yllätyksen. Näin tulppaanipenkin valkoisena, sillä yöllä satoi lunta. Odotan, miten suurella vaivalla suojatut kasvit selviävät odottamattomasta tilanteesta. Toivon, että lumi  ja pakkanen eivät ole yhtä vaarallisia kuin myyrät.