keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Ruusu ja ritarinkukka vuodelle 2015



Kuva sadepäivän ruusunkukasta on heinäkuulta 2012. Tämä ruusu hävisi kuluneena vuonna. Taidan tehdä sellaisen lupauksen tulevalle vuodelle, että hankin uusia jaloruusuja. Usein ne ovat lyhytaikaisia, mutta jospa yritän jälleen kerran.




Tämän ritarinkukan saimme joululahjaksi. Toinen lupaus tulevalle vuodelle olkoon, että hankin näitä monta yksilöä, sillä ovat vaivattomia. Hyvä on, että kasvi ei tuoksu. Ilahdun aina, kun uusi kukka aukeaa jouluajan hämäryydessä.

Hyvää Vuotta 2015.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Ikonitervehdys


Liitän blogiini kuvan Pyhä Kolminaisuus-ikonista, joka vihdoin tuli valmiiksi. Valokuvassa ikoni ei näy aivan kokonaan ja mukana on lahjaksi saatu joulukasvi.

Hyvä lukijani, toivotan Sinulle turvallista joulua ja onnellista tulevaa vuotta tämän kuvan välityksellä.



lauantai 13. joulukuuta 2014

Lumi metsurina.


Viime yönä satoi lunta ja harmaa maailma muuttui valkoiseksi. Menin kolaamaan, ja huomasin heti, että lumi oli hyvin painavaa. Kuuntelin napsahduksia ja lumipaakkujen putoamisia. Luulin, että naapuri oli kaatamassa puuta. Pian paljastui, että metsurina oli ylipainoinen lumi.  Ravistelin alaspainunutta männynoksaa ja seisoin pian irtonainen oksa kädessäni. Tänään ei ole metsäretkien aika ainakaan täällä kaakon mailla.

Tuomipihlaja oli  lumipuvussa kuin keväällä kukkien keskellä. Kun menin uudelleen pihalle, vesi rapisi kaikkialla maahan, ja tuomipihlaja menetti hetken kauneutensa. Syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella, vaikka eletään jo joulukuuta.




tiistai 25. marraskuuta 2014

Ikonin öljyäminen on jännittävää puhdetyötä


On harmaa päivä, ei valonpilkahdustakaan. Jään peittämät tiet eivät houkuttele lenkille. Oli sopiva hetki levittää suojaöljy ikonin päälle.

Pyhä Kolminaisuus-ikoni on maalaamisen jälkeen kuivunut yli vuoden. Tässä kuvassa se on puoli tuntia öljyn levittämisen jälkeen.


Ikoni on pöydällä kahden lautasen päällä, ja muovit suojaavat ympäristöä. Käytän työssä pellavaöljyä, joka on yleensä kuivunut nopeasti. En taida levittää kuin yhden kerroksen. Pian nostan työn kaappiin kuivumaan rauhassa. On jännittävää puhdetyötä, jossa täytyy saada ensin lämpimäksi sekä ikoni, öljy että omat kädet.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Istutatko puita marraskuussa?



Mietin istutusaikoja, kun kiersin katselemassa puita, jotka ovat ilmestyneet  Haminan kiertotien alueelle. Etsin puutarhurien neuvoja ja löysin toteamuksia, että puita voi istuttaa niin kauan, kun maa on sula. Sääennusteet lupaavat meille lämpöasteita, joten voi toivoa istutuksille hyviä juurtumisoloja. 


Kävelytien viereen on tulossa pieni koivurivi. Puut on istutettu muutama päivä sitten ja tuettu hyvin.

Nämä puut istutetttiin pari päivää sitten. Paikka on Husulan tunnelin päällä. Marraskuun tunnelmaa, valoa taivaanrannassa, muuten syksyn hämyä.


Myöhäiset istutukset antavat toiveikkaan olon. Eikö luonto menekään talvilevolle?  Luen Karel Capekin Puutarhurin vuotta, jossa hän toteaa, että ei luonto lepää syksyllä, vaan rynnistää hullun lailla eteenpäin. "Eikö suorastaan kuulukin, kuinka maa nitisee tuon raivokkaan yhteisen paineen alla." Juuret tunkeutuvat yhä laajemmalle. Kevät rakentaa vihreät holvinsa syksyn pioneerityön varaan. "Itse asiassa itämisen aikaa on syksy."  Kaamosväsymys kaikkoaa, kun katselen marraskuun istutuksia ja luen Puutarhurin vuoden syyskuvauksia. "Hyvät ihmiset, tämä on oikea kevät."



perjantai 24. lokakuuta 2014

Kirjamessuilta klassikko Puutarhurin vuosi.

Ostin Helsingin kirjamessuilta Karel Capekin Puutarhurin vuosi - klassikon kolmella eurolla. Olen lukenut kirjan jo ajat sitten, mutta sain nyt käsiini uuden painoksen kappaleen. Kirja on ilmestynyt vuonna 1929, ja siinä on sekä ajankohtaisia ominaisuuksia että piirteitä, jotka tällä hetkellä tuntuvat hiukan hullunkurisilta.

Kirjassa kuljetaan puutarhan vuodenkierron läpi kuukausi kuukaudelta. On syytä pitää mielessä, että  kirja kuvaa keskieurooppalaista puutarhaa. Silti on hauska etsiä kukkia, jotka ovat klassikkoja klassikossa. Krookukset, lumikellot, orvokit, daaliat, syreenit, herukat, kruunuvuokot, esikot, krysanteemit, tervakot, kärsämöt, helokit, ruusut, kärhöt, mehitähdet, maksaruohot, asterit, suopayrtit, kissankäpälät, kurjenpolvet, ukonhatut, kuunliljat, angervot, leimukukat, päivänliljat, ja nyt olen vasta heinäkuussa. Paras on varautua siihen, että kirjassa käytetään paljon kasvien tieteellisiä nimiä. Minä keräilin tähän vain suomenkielisiä.

2010-luvun ihminen lukee silmät suurina kuvausta syksyn suurimmasta ilosta, sokerijuurikkaasta, jota kerätään korjausten aikaan kukkuloiksi. Vielä yllättävämpi on kuvaus toisesta riemun aiheesta, lannoituksesta, miten pihalle tuodaan täysi kuorma, joka kipataan höyryäväksi läjäksi. "Luojan kiitos, tässäpä nättiä lantaa." "Painukaa jonnekin te, jotka tukitte nenänne ja kierrätte kaukaa tuon jalon ja kuohkean läjän.."

Kirjasta löytyy klassisia huomautuksia.
"Puutarhurin syksy alkaa jo maaliskuussa: ensimmäisestä lakastuneesta lumikellosta."
"Puutarhurisihminen on syntynyt varmasti jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena. Jos hän olisi syntynyt luonnostaan, hänellä olisi kovakuoriaisen jalat, jotta hänen ei tarvitsisi kyykkiä.."

Kirjasta löytyy myös englantilaisen maalaisaatelisen ohje, mitä sinun  on tehtävä kolmensadan vuoden ajan, että saat hyvän nurmikon.

Pian on puutarhan marraskuu, monen pihaihmisen ja kukkablogistin alakulon aika. Tässä kuitenkin lohdutuksen sanoja:
"Uskokaa pois, kuolemaa ei ole, ei ole untakaan. Kasvamme vain ajasta toiseen. Elämään on suhtauduttava kärsivällisesti, sillä se on ikuinen."

Haluan lisätä tähän kuvan, mutta en kirjan kuvailemalta alueelta, vaan kotiseudultani. Syysmaisema merenrannalta. Kaakonkulma Mäntlahti.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Leimuavat oksat, villit linnut.



Lokakuu on värien riemua, puiden ja pensaiden liekehtivää punaista ja keltaista. Täällä kaakon mailla puut ovat päätelleet, että kesä on ohi.Niiden lehtivihreä alkaa hajota ja muut värit pääsevät näkyviin.

Samaan aikaan talitiaiset riehuvat pihoissa, etsiskelevät syötävää, koputtelevat pihakalusteita ja hakkaavat kynttilöitä, lennähtävät pois, jos yritän mennä kuvaamaan niitä.

Vielä hetki värien iloa. Sitten käperrytään loppuvuoden hämäryyteen.
Rakastan lokakuuta.



Kuva on suolta. Osa lehdistä on pudonnut puista, mutta kuvassa näkyy maaruskaa, varpujen ja ruohovartisten kasvien värimuutosta.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lokakuun neilikkaruusu



Rosa F.J. Grootendorst

Punainen neilikkaruusu on kukkinut kaiken kesää, mutta parasta ovat nämä lokakuiset kukat. Ostin ensimmäisen neilikkaruusun Virolahdelta 23.5.2003 eli kasvi on selvinnyt yli kymmenen vuotta. Muistan, miten ruukussa oli paljasjuurinen taimi, ja miten kaikki multa hävisi juurilta, kun nostin kasvin ruukusta ylös. Pelkäsin, että kasvi ei selviäisi minun taitamattomissa käsissäni. Monta vuotta ruusu oli aika surkea naapureitten komeitten kasvien rinnalla, mutta on vähitellen hyväksynyt aurinkoisen paikkansa eteläseinustalla.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Sauvakävelijän kasvijuttuja: punainen siankärsämö


Lähden lenkille aamulla yhdeksän maissa ja kiertelen paikoissa, joissa näen hienoja tienvarsikasveja. Tänä aamuna yllätyin, kun näin punaisen siankärsämön. Yleensä annan kukkien elää paikoillaan ja kuvaan ne kännykälläni. Nyt minä lankesin poimimaan punaisen hienouden voidakseni tutkia sitä kotona.


Useimmiten tienvarsissa kasvaa valkoisia siankärsämöitä, mutta netin LuontoPortin mukaan punakukkainen siankärsämö ei ole oma lajinsa tai edes alalaji, vaan perinnöllinen muoto, joka poikkeaa tavallisesta siankärsämöstä vain väriltään.

Vuonna 2013 ilmestyi kirja Latinaa puutarhureille. Siellä kerrotaan, että siankärsämö on saanut Achillea-nimensä troijalaisen soturi Akhilleuksen mukaan. Mies on kuuluisa heikkoutensa eli  akilleen kantapään vuoksi. Akhilleus paransi haavoittuneet sotilaansa siankärsämöstä keitetyllä uutteella. Kasvin tieteellisen nimen jälkiosa millefolium tarkoittaa tuhatlehteä ja viittaa liuskottuneisiin lehtiin.

Suomalaisessa kansanperinteessä siankärsämö tunnetaan erilaislla nimillä kuten pellonvanha, akantupakki tai hurstinkukka.  Vanhin kirjoista löytyvä suomenkielinen nimi on Elias Tillandzin vuonna 1683 mainitsema nenäruoho, käännös ruotsinkielisestä nimestä näsgräs.

Hauska nimi on Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa käytetty kuperkeikka. Nimityksen  syy on jäänyt hämärän peittoon. Kirsti ja Marja Aapalan kirjassa Pääskynhattu, päivänkämmen mainitaan, että vuonna 1936 kasville on laskettu 136 nimeä. Nykyiseen nimeen viittaa Daniel Jusleniuksen vuonna 1745 käyttämä nimi siankärsänruoho.

Siankärsämö on muinaistulokas, jota on käytetty esimerkiksi haavojen hoitoon verenvuotoa ehkäisevänä ja paikallista kipua lievittävänä lääkkeenä. Lisäksi sillä on ollut monia muita käyttötarkoituksia esimerkiksi kaljanteossa, tupakan korvikkeena ja väriaineena.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Valkoinen pallohortensia punastuu



Valkoinen pallohortensia on aiheuttanut minulle yllätyksiä tänä kesänä. Se on kukkinut reippaammin kuin aikaisempina kesinä. Nyt syyskuussa se on ensimmäisen kerran elämässään alkanut vaihtaa väriä punaiseksi. Olen nähnyt, miten isot hortensiat muuttuvat punertaviksi, mutta tämä kaveri on aina pysynyt valkoisena.

 Mikä on voinut aiheuttaa muutokset? Ensiksi valon määrä on lisääntynyt, sillä pihasta kaadettiin suuri vaahtera. Hortensian paikka on  aamupäivällä valoisa ja iltapäivällä varjoisa. Toiseksi en leikannut kasvia keväällä ollenkaan. Olen jostain saanut käsityksen, että leikkaus on hyvä asia, mutta aion välttää sitä vastaisuudessa, jos voin. Kolmanneksi ehkä lämmin kesä on suosinut tätä pensasta. 

Tulevat kesät näyttävät, ovatko keksimäni selitykset oikeita.



perjantai 5. syyskuuta 2014

Kiertokasveja - kauniita ja arvaamattomia.



Monissa pihoissa pujottelee kiertokasvi nimeltä karhunköynnös. Sitä kutsutaan usein elämänlangaksi, mikä kuitenkin on eri kasvi.  Karhunköynnöksellä on sukulainen peltokierto. Minun pihassani ei kasva mikään näistä.


Kiertelin kasvijätteiden keräyspaikoilla. Tämä vaaleanpunainen ihanuus piileskelee Tompurinmäellä kietoutuneena paukkubalsamiin, josta en ensin erottanut sitä. Tumma rääpäle kuvan reunassa on lupiini. Seuraavan kuvan valkokukkainen kiertokasvi leviää Haminan Meltissä, jonne tuodaan kasvien jäännöksiä.


Kun vuonna 1987 muutimme nykyiseen taloomme, meille tarjottiin valkoisen kiertokasvin alkuja elämänlankana.Jokin järjenhiukkanen sai meidät kieltäytymään. Kasvi oli luultavasti karhunköynnös, jonka petollinen syleily on vaarallinen pihan muille kasveille. Kuitenkin  valkokarhunköynnös on vanha lääke- ja koristekasvi, joka mainitaan 1700-luvun lopulta Turun akatemian puutarhasta.

Karhunköynnöksen sukulainen peltokierto on vihattu rikkaruoho, joka on aikoinaan kulkeutunut Suomeen venäläisen rehun tai viljan joukossa. Kasvikuvausten mukaan karhunköynnöksen lehtilapa on herttatyvinen ja peltokierron lapa pitkulainen - lähes tasasoukka, keihästyvinen.  Karhunköynnös on Suomessa yleisempi. Peltokiertoa löytyy esimerkiksi joutomailta, tienvarsista ja valleilta.



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Daalian oikea punainen löytyi



Iltapäivällä sain kuvattua tummanpunaista daaliaa niin, että löysin oikean värisävyn. Vieressä kasvaa toinen daalia, jonka kirkas punainen on aivan eri maailmasta. Yritän säilyttää ensi talvena tummanpunaiset joriinit omassa laatikossaan kellarissa, että saisin aikaan yhtenäisen kokonaisuuden. Seuraavassa kuvassa näkyy nykyinen värisekoitus.


perjantai 15. elokuuta 2014

Joriini ja kärhö - elokuun hemmotellut.



Tämä on ollut hyvä kesä Diana-kärhölle. Se on kasvattanut versoja ja kiertynyt naapurikasvien ympärille. Viherluteita ei ole näkynyt.  Kirvat yrittivät vallata sen, mutta pesin jokaisen lehden ja nupun mäntysuopavedellä. Näin lemmikkini on selvinnyt elokuun iloksi.

Samalle puolelle taloa olen istuttanut joriinin, jonka hankin Karhulasta pihaesittelystä. Kuvan kasvi on hankittu jo viime kesänä, ja toiseen penkkiin hankin saman komistuksen tänä kesänä. Pihaesittelijä lupasi, että tämä perinnekasvi pysyy pystyssä ilman tukea ja näin on käynyt. En saanut valokuvaan millään aivan oikeaa värisävyä. Luonnossa kasvi on hiukan tummemman punainen kuin kuvassa.


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Aamukävelyllä Husulan tunnelin päällä ja vieressä.



Lähdin sauvakävelylle sunnuntaiaamun viileydessä ja kiertelin katselemassa maiseman muutoksia, sillä tienrakennus ei ole vielä päättynyt. Komeita viittoja ja merkkejä pystytetään osoittamaan suuntaa Helsinkiin ja Vaalimaalle. Varoitustauluja ja suuntamerkkejä ilmestyy kaikkialle, ja kevyen liikenteen väylä Husulan tunnelin yli saa omansa.  Hauskin kaikista varoituksista on kotitekoinen "Varo siiliä". Se kertoo, että elämä jatkuu kaikkien räjäytysten ja mullistusten jälkeen.


Myllätyt tienpenkat täyttyvät pioneerikasveista. Löysin tuhotun maan ensikasvia horsmaa, mutta voimakkaampi on jättipalsami, joka pian räjäyttää siemenensä kaikkialle.


Löysin ilokseni osmankäämejä, joiden sikarimaisia pamppuja täytyy saada maljakkoon.

 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Unikot - villit ja vallattomat


Unikot ovat kuin kesän kevyitä henkäyksiä. Ne kukkivat vain hetken, mutta koko ajan ilmestyy uusia kaunokaisia.


Sain siemenpussin keväällä 2013, ja nyt olen saanut siitä iloa kahtena kesänä. Villit ja vallattomat eivät vaadi mitään erikoista hoitoa.




lauantai 12. heinäkuuta 2014

Aurinko maalasi kärhön siniseksi


Raahasimme kärhö Fujimusumen kellarista, jossa se on elellyt talvisin ainakin seitsemän vuotta. Vaihdoin osan mullasta, mutta emme ole koskaan ottaneet sitä pois alkuperäisestä ruukusta. Kellarissa kasvaneet kalpeat versot muuttuivat valossa vihreiksi. Sitten alkoivat kesäkuun koleat päivät. Kärhö kukki tapansa mukaan, mutta sen kukat olivat harmaanvalkoisia, mitä ihmettelin.

i

Sää lämpeni ja aurinko alkoi paistaa. Fujimusume kasvatti uusia nuppuja, ja ne avautuivat sinisinä. Kuvassa on jäljellä alkukevään kylmyyden keskellä kasvaneita kalpeita kukkia. Siniset ovat niitä, joita kasvi normaalisti saa aikaan.

 Tämä kärhö on suorastaan inhimillinen. Se saa sinistä pintaan samaan aikaan, kun minä päivetyn.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Pihaviidakko, kun sataa ja sataa


Taivaan ikkunat taisivat unohtua auki täällä kaakon mailla. Käyn ihmettelemässä sademittaria enkä äkkiä muista tällaista kosteuden määrää pihassani, joka usein on kärsinyt kuivuudesta. Pensaat kasvavat lomittain ja muodostavat viidakkoja. Kuunliljat ovat ihastuksissaan, samoin hiirenportaat. Aurinko pilkahtelee näkyviin silloin tällöin, mutta monien perennoiden kukinta on myöhässä.


En ole tukenut perennoita kovin paljon, saavat kasvaa sateen määräämässä tahdissa.  Vesiheinää riittää, mutta en kuvaa sitä erikseen.

 
Yllä kuivunut sireeninoksa ja etualalla tuoksuvatukka, oikea pihan rentunpensas


Tuoksun hurmaa tarjoaa tämä pihajasmike, jota meillä kotona ennen vanhaan kutsuttiin jasmiiniksi, joka kuitenkin on eri kasvi. Ainakin viinimarja yrittää löytää paikkansa sen juurelta.

Taas sade putosi maahan, nyt aurinko paistaa ja katot höyryävät



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Illakko - iltojen ilo.

Illakko oli ennen vanhaan yleinen koristekasvi, nykyään kukkien ystävät ja monet puutarhakirjat eivät tunne sitä. Minä hankin kasvin siemeniä jonkin puutarhatapahtuman aikaan kasviystävältä. Kylvin niitä pihaan 1900-luvun puolella ja siitä lähtien se on pysynyt täällä. Minulla ei ole mitään illakkopenkkiä, vaan se kasvaa sellaisisissa paikoissa, joita ei hoideta liikaa, jolloin se pääsee rauhassa kasvamaan. Kovin edustava se ei ole, kun sitä kasvaa vain siellä täällä. Illakko on hieman huolettoman tai puolihuolimattoman viljelijän kasvi.

Tutkin netissä Maatiaisen kirjoituksia, joista paljastui, että illakko oli vuoden 2005 maatiaiskasvi. Tämä perinnekasvi lienee tullut pohjoisen maille 1600-luvulla, jolloin Elias Tillandz piti sitä orvokkien sukuun kuuluvana, mikä ei pidä paikkaansa. Kasvi kukoisti säätyläisten pihoissa, mutta yleistyi, onhan se vahva selviytyjä.



Tarhaillakko eli Hesperis matronalis kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon. Se tuoksuu illalla ja yöllä, mistä ominaisuudesta sen nimi johtuu. Olen joskus ottanut kukkia maljakkoon nuuhkittavaksi, sillä samaan aikaan pihassa ovat tuoksuneet muutkin kasvit, jolloin en ole ollut varma, mikä on illakon tuoksua. Illakkoa eivät tuholaiset vaivaa. Se on yöperhosten suosima karkulainen, joka ei kuitenkaan leviä ongelmana muille kasveille tarkoitettuihin paikkoihin.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kaunis rikkaruoho.


Olin kymmenvuotiaana leirillä. Yövyimme teltoissa, ja jokainen telttaryhmä sai jonkin kukan nimen. Nopeimmat valitsivat ruusun tai muun hienon puutarhakasvin. Minun telttaryhmäni oli viimeinen, ja kaikki parhaat kasvit oli jo valittu.
"Olkaa leinikkejä", ohjaaja ehdotti.
"Se on rikkaruoho", minä sanoin.
"On se niin kaunis", ohjaaja lohdutti.


Tänä kesänä olen ihaillut keltaisina loistavia niittyleinikkimaita. Moottorityömaan myllätyt alueet peittyvät leinikkien kaunoisiin kukkasiin. "On  se niin kaunis", huokaan leiriohjaajan tavoin.

Leinikki on ihastunut myös minun pihaani. Kaivoin parikymmentä vuotta sitten laajoja rönsyleinikkien kasvustoja tarkoin ylös ja istutin tilalle kuunlijaa. Nyt olen taas löytänyt rönsyjä, mutta vielä enemmän niittyleinikkejä, jotka kiireesti revin pois.

Rikkaruohon ja koristekasvin raja on häilyvä. Ihailen niittyleinikkiä, mutta en omassa pihassani.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Punainen juhannusruusuni



Red Nelly on varsin piikikäs ruusu ja tietysti ahtaasti kulkureitin varrella. Miten aina istutuspaikat vaikuttavat niin väljiltä aluksi? Paikka on eteläseinustalla, ja auringonvaloa riittää aika pitkään päivällä. Kasvi on sitkeä ja kukkii vuodesta toiseen. Pihani valkoiset juhannusruusut eivät pysty kilpailemaan sen kanssa, koska ovat puiden varjostamia. En odottanut vuosia sitten, että punainen Nelly on näin sitkeä. Kukkiminen ei tietysti kestä kauaa.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Tuomipihlajan kukkameri


Pihan puiden ja pensaiden joukossa ensimmäinen kukkija on isotuomipihlaja, joka on kasvanut korkeaksi monihaaraiseksi puuksi. Sen takana kasvaa sukulaiskasvi saskatoon Smoky, jonka kukkia ei paljon huomaa jättiläisen  vieressä. Joskus tuntuu, että tuomipihlaja on liian iso paikkaansa ja saatamme kokeilla se leikkaamista oikein kunnolla. Saskatoon on valmiina, jos isotuomipihlaja ei selviä leikkauksesta.

Kukkimisen jälkeen tuomipihlaja kasvattaa marjoja, ja rastaat pyörivät sen kimpussa aivan hulluina. Kaikkein paras aika on, kun tuomipihlaja saa hienon syysvärin.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kevään kaihoa



Istutin pikkuisen kevätkaihonkukan 25 vuotta sitten poikani huoneen ikkunan eteen. Pojan kaverit kävivät koputtelemassa ikkunaan ja hyppelivät kaihonkukan päällä. Kasvi piti siitä kovasti ja lähti tavallaan heti jakautumaan. Se on levinnyt joka vuosi ja olen jakanut sitä eri puolille pihaa. Alkuperäinen paikka on suojassa männyn varjossa. Kesällä kasvi on hyvä peitekasvi, joka viihtyy monenlaisissa paikoissa.

Minulle kevätkaihonkukka on romantiikansininen kasvi. Se kukkii uskollisesti toukokuussa vuodesta toiseen, ja sen sininen on suurin ihme niinä keväinä, jolloin nurmikon kasvu on myöhässä. Tänä keväänä se jää hiukan varjoon, kun yli 20 asteen lämmössä kaikki kasvu ryöppyää.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mitä olen istuttanut syksyllä?

Pihaan ilmestyy kukkia, joita en oikein tunnista. Luulen istuttaneeni jotain aivan muuta. Olen selaillut Kotipuutarhan julkaisua Sipulikukat ja yrittänyt tunnistaa kasvejani. Voihan olla, että maasta nousevat kaunokaiset ovat aikaisempien vuosien istutuksia.


Voiko yksikään kesän kukka olla niin raikas kuin tämä kevään ihme, joka nousee pienoisena talven runnomassa maassa. Kuvatutkimusteni perusteella tämä on kevättähti. 
Seuraava kasvi oli minulle vielä suurempi yllätys.


Näitä kukkia kasvaa puolivalmiissa kompostissa, jonka kumosin syksyllä pensaiden juurelle. Muistan kyllä, että painelin sipuleita sinne, ja nyt ne ovat nousseet kahtena säännöllisenä jonona ylös. Epäilen, että tämä on jääkurjenmiekka. Mielestäni en ole sellaista istuttanut maahan, mutta ehkä muistan väärin.
 Kevät on yhtä ihmettä.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Haminan ohikulkutie: suolta moottoritielle




Olen kuvannut kameralla ja kännykällä tien rakentamista ja kuvien laatu on vaihtelevaa. Paikka oli alkuaan suopläntti Korventien päässä Lammikkotien ja Lappeenrannan tien välissä. Olen lenkeilläni ohittanut paikan yli 30 vuoden aikana. Tänä vuonna tässä aukeaa moottoritie liikenteelle. Asettelen tähän kuvia vuoden 2012 alusta huhtikuulle 2014. Viimeiset kuvat pääsen ehkä ottamaan vain autosta.