perjantai 18. lokakuuta 2013

Reipas syysperenna

Koko päivän on satanut ja hetken heitteli räntää, joka suli jo pudotessaan. Syksyn kelta ja vihreä kilpailevat omenapuissa, joita ihailen vastapestyjen ikkunaruutujen läpi. Daaliat on nostettu suojaan ja tulppaaninsipulit upotettu maahan. Päivät lyhenevät, suorastaan hupenevat. Märkä ja kalsea sää ei innosta lenkkeilijää.

Oikeastaan vain yksi syksyn piristämä perenna syventää punaansa samaan aikaan, kun muut kasvit paleltuvat ja kuihtuvat.  Sedum spectabile eli vähän tylsällä suomenkielisellä nimellä varustettu syysmaksaruoho on parhaimmillaaan. Koko kesän se oli huomaamaton kukkapenkissä, mutta nyt se paljastaa komeutensa. Sain sen naapurin emännältä, mutta olen itse lisännyt sitä hiukan. Viime syksynä asetin yhden kukkavarren vesiastiaan ja siirsin sen multaan, kun juuret olivat kehittyneet. Alkukesästä vein sen penkkiin, mutta en varannut sille tarpeeksi tilaa, sillä en tajunnut, miten paljon emokasvi vahvistuisi  kesän kuluessa.

Kaikki kunnia syysmaksaruoholle, sillä tuskin on parempaa perennaa kuin tämä kylmän ja pimenevän syyspäivän reipas pikkupensas.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kaatopaikan kauneutta lokakuussa


Muutaman sadan metrin päässä kodistani Pyölinojan alueella on entinen kaatopaikka, jonne on raahattu kaupungin puistojen ja leikkipaikkojen hylättyä tavaraa. En ole nähnyt kenenkään kuljettavan sinne rojua pitkään aikaan ja yksityisiltä on kuljetukset kielletty ajat sitten. Paikka on koiranulkoiluttajien ja lenkkeilijöiden suosiossa. Siellä on usein ihmeen kaunista, sillä lupiini kukoistaa alkukesästä ja paukkubalsami leviää kenenkään estämättä. Nyt menin sinne ihailemaan harvinaisen hienoa ruskaa, mutta näin pensaiden takana piilossa jännittäviä vanhoja tavaroita.

                     Kylmän yön jälkiä maassa





Osmankäämit ovat levittäytyneet yllättävän kuiviin paikkoihin. En enää yritä säilyttää pamppuja huoneissa, sillä ne ovat räjähtäessään aiheuttaneet yllätyksiä.

Puistotavarat ovat tulleet tiensä päähän