lauantai 30. kesäkuuta 2012

Hänen majesteettinsa Snow Queen

Clematis Snow Queen asuu talon eteläseinustalla seitsemättä vuotta. En ole koskaan varma, milloin se kukkii. Tänä kesänä ensimmäiset kukat avautuivat nyt kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Joinain kesinä se on kukkinut pariin otteeseen. Tämä kuningatar kaipaa hovia ympärilleen. Se on tyytyväinen, kun erilaiset perennat ympäröivät sitä joka puolelta. Snow Queen on samalla kertaa ylväs ja hyvin herkkä. Meillä se ei pääse täysin oikeuksiinsa perennojen keskellä valkoista tiiliseinää vasten. En silti luopuisi siitä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Haminan räjäytykset ja pieni kellorasia

Olen koko ajan pelännyt, että Husulan tunneliräjäytykset aiheuttavat jonkin suuren vahingon. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta tänään tuli pieni varoitus, joka paljasti, että isompiakin vahinkoja voi tapahtua. Tulin pihamaalta puolen päivän aikaan valokuvaamasta Red Nelly-ruusua, kun varoituspiippaukset hätkäyttivät minua. Seurasi erikoisen terävä räjähdys. Huonosti sulkemani ovi avautui itsestään ja sisältä asunnosta kuului kilahdus. Pieni kellorasia oli pudonnut hyllyltä lattialle ja rikkoutunut. Sen sisällä ollut korukello näyttää ehjältä ja käy edelleen. Pikkuvahingoista kukaan ei viitsi pyytää korvausta, mutta tällaiset tapahtumat varoittavat, että jotain pahempaakin voi tapahtua

 Eräänä päivänä huomasin räjäytyksen jälkeen, että korkean kaapin päällä olevat posliiniastiat olivat lipuneet uhkaavasti kaapin reunalle. Onneksi huomasimme asian, sillä seuraava räjäytys olisi voinut pudottaa painavan posliiniesineen jonkun onnettoman päähän. Kissoille ja koirille räjäytykset ovat kauhistus. Naapurin kissa kuulee piippauksen ensimmäisenä ja syöksyy salamana ojarummun alle turvaan. Viisas eläin.

 

 Kaiken räjäyttelyn keskellä elämässä on ilon aiheita. Erikoinen juhannusruusuni Punainen Nelli (oikeasti Red Nelly) kukki oikeaan aikaan, ja kauempana pihalla koivujen alla asustava valkoinen juhannusruusu on yrittänyt parhaansa heikossa kasvupaikassaan.

Red Nelly

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Lupiinin tie pitsihuvilan pihakukasta kaatopaikan kaunottareksi.



 Näin ensimmäisen kerran lupiineja vuonna 1954 päijäthämäläisen huvilan pihassa. Näky oli henkeäsalpaava. Lupiinit olivat minulle maalaistytölle kaupunkilaisten kukkia, joita kasvatettiin huviloitten pihamailla. Maalaistalojen pihoissa en nähnyt niitä. Vuosikymmenien kuluessa lupiinin valtapiiri on laajentunut, mutta samalla myös ankara kritiikki tätä voimakasta komistusta kohtaan.Lupiini viihtyy valtateitten varsilla, mutta sitä ei juuri näe kotipihojen kukkapenkeissä. Kiertelin tänään kaatopaikalla, jonne aikojen kuluessa on raahattu viemärinrenkaita, leikkipaikkojen rikkinäisiä keinuja, lautoja, kiviä, mutta myös kantoja ja muita kasvijätteitä. Kuljetusten mukana alueelle on levinnyt voimakkaita kasveja, lupiineja, raunioyrttiä ja muita. Kesäkuun alun päivänpaisteessa koin tänään saman elämyksen kuin 1950-luvulla. Sanotaan, mitä sanotaan, mutta lupiini on upea kasvi. Ainakin kun se on oikeassa paikassa.