Näin ensimmäisen kerran lupiineja vuonna 1954 päijäthämäläisen huvilan pihassa. Näky oli henkeäsalpaava. Lupiinit olivat minulle maalaistytölle kaupunkilaisten kukkia, joita kasvatettiin huviloitten pihamailla. Maalaistalojen pihoissa en nähnyt niitä. Vuosikymmenien kuluessa lupiinin valtapiiri on laajentunut, mutta samalla myös ankara kritiikki tätä voimakasta komistusta kohtaan.Lupiini viihtyy valtateitten varsilla, mutta sitä ei juuri näe kotipihojen kukkapenkeissä. Kiertelin tänään kaatopaikalla, jonne aikojen kuluessa on raahattu viemärinrenkaita, leikkipaikkojen rikkinäisiä keinuja, lautoja, kiviä, mutta myös kantoja ja muita kasvijätteitä. Kuljetusten mukana alueelle on levinnyt voimakkaita kasveja, lupiineja, raunioyrttiä ja muita. Kesäkuun alun päivänpaisteessa koin tänään saman elämyksen kuin 1950-luvulla. Sanotaan, mitä sanotaan, mutta lupiini on upea kasvi. Ainakin kun se on oikeassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti