tiistai 26. marraskuuta 2013

Ketunleipää, käenkaalia, revonrieskaa



Olen lapsena kutsunut kuvassa näkyvää metsäkasvia ketunleiväksi. Kuvittelin, miten ketut olivat minulle vihaisia, kun verotin niiden leipävarastoa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ketunleipää ei kannata ahmia suuria määriä, sillä kasvi sisältää oksaalihappoa. Meille lapsille kasvi oli luonnonkarkki, jota oli hauska maistella lehmienhakureissuilla.
Kasvin tieteellinen nimi on Oxalis acetosella ja virallinen suomenkielinen nimitys käenkaali. Kolmas suomalainen nimi revonrieska sai minut ajattelemaan Kettu Repolaista. Tieteellinen nimi on tullut kreikan kielen happoa tarkoittavasta sanasta oxys ja käenkaalin nimen osa acetosella tarkoittaa etikkaa.

Raikas suolainen maku johtuu lehdissä olevasta oksaalihaposta eli samasta aineesta, jota on esim. suolaheinissä ja raparperissa. Vaikka lehdet ovat virkistäviä, syöminen on syytä rajoittaa maisteluun. Ketunleipä vetää hennot lehdykät suppuun yöksi ja sadepäiviksi. Myös äkillinen auringonpaiste saa lehdet vetäytymään uniasentoon.

Kasvia on käytetty kansanlääkinnässä. Elias Lönnrot kehotti  käyttämään ketunleipää "poltto- ja kuumetaudeissa". Lievän myrkkyriskin vastapainoksi lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, joten käenkaali soveltui keripukin ehkäisijäksi. Närästyksen hoitoon kasvia myös käytettiin. Erityisen taianomainen vaikutus oli nelilehtisellä ketunleivällä. Normaalisti kasvi on kolmilehtinen ja sanottiin, että nelilehtisen avulla pääsi närästyksestä eroon loppuiäkseen.

Etsin tietoja ketunleivästä värjäyskasvina ja Coloria-sivuilta löytyi hiukan tietoja. Käenkaalista saadaan emäksisessä värjäysliemessä tinapuretuksella sinistä, alunapuretuksella vihertävää sinistä. Lönnrotin mukaan taas kasvin neste "kadottaa " mustepilkut vaatteista.

Mielenkiintoiselta vaikuttaa etymologin väite, jonka mukaan "kettu ei syö ketunleipää eikä käki käenkaalia". Valitettavasti minulla ei ole täällä kotona kirjoja, joista saisi aiheesta enemmän selkoa. Ihmetyttää myös maininta, että Virossa ketunleipää olisi käytetty kettujen myrkyttämiseen. Ehkä löydän aiheesta myöhemmin enemmän tietoa.

Liitän tähän loppuun kuvan, joka kuvaa metsäluontoa, jossa alkukuvan ketunleivät viihtyvät. Kuusia harvakseltaan ja koivuja. Yläkuvan ketunleivät kasvavat ison kiven päällä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti