Eläkeläisen lumi

Illalla lumimyrskyn poikanen kieputti hiutaleita ja peitti maiseman valkealla kerroksella. Ajattelin helpottuneena sitä, että olen eläkeläinen ja voin mennä lumitöihin omia aikojani. Ei tarvitse kaivaa autoa hangesta eikä yrittää hyrrätä työpaikalle ennen kahdeksaa. Siitä on vuosikymmenien kokemuksia.

Yön aikana lumi pyöristi pihan pensaat ja esineet. Keijuangervojen reunimmaiset oksat kurottuivat hapsuina pitkän lumikummun alta. Polut olivat kadonneet ja veranta oli puhdas valkeassa peitteessään. Ihailin lumen kauneutta, mutta hymy hyytyi, kun menin kolaamaan. Työn määrä yllätti minut. Lunta ei kuitenkaan ole likimainkaan niin paljon kuin viime talven valkoisimmissa vaiheissa. Molemmat kuvat ovat vuodelta 2011.