perjantai 17. heinäkuuta 2015

KIMALAISET AJOIVAT MAALARIT KARKUUN


Kimalaiset ovat perustaneet pesän merkilliseen paikkaan, tiilitalon yläosan lautojen taakse. Olemme eläneet koko kesän tietämättä siitä mitään. Korkeintaan olemme ihmetelleet, miten pihassa riittää pörrääjiä, kun lehdet kirjoittavat niiden kuolemasta. 

Kimalainen on se pullea, karvainen mesipistiäinen, jota monet pelkäävät. Meillä on vuosien varrella riittänyt ampiaispesiä, mutta kimalaisia emme ole huomanneet. Syynä voi olla se, että ainakin nykyinen pesä on piilossa talon hiljaisimmassa osassa, jossa vähän liikutaan.

Pohjoispuolen laudat tarvitsivat maalausta, ja toissapäivänä maalarit( iältään 72 ja 18) aloittivat niiden hankaamisen. Kävelin paikalle, kun he tulivat kovalla vauhdilla tikkaita pitkin alas. He olivat osuneet juuri kimalaispesän kohdalle, ja sieltä vartijat hyökkäsivät puolustamaan kotiaan. Kahdeksantoistavuotias sai erikoisen äkäisen tyypin peräänsä ja pistoksen suoraan nenään.

Pohjoisen laudat on nyt maalattu, mutta 2-3 metriä pesän kohdalla odottaa syksyä, jolloin ensimmäiset pakkaset hiljentävät pesän. Normaaleina syksyinä on vielä ainakin yksittäisiä lämpimiä päiviä, jolloin maalaamista voi jatkaa.

Kimalaisten ravintona on mesi, ja ne vierailevat syvänieluisissa kukissa.  Meillä riittää poikkeuksellisen paljon apilaa, josta ne pitävät. Luulen, että niitä vetää puoleensa pihan puolihuolimaton hoito. Mesipistiäiset eivät selviä huolellisesti siistityissä pihoissa, jossa käytetään rikkaruohomyrkkyjä. Minä ostin keväällä hipaisumyrkkyä vuohenputken lannistamiseksi, mutta en onneksi käyttänyt sitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti