Alkukesän kärhöjä

Vanha kärhö (ostettu alppikärhönä) aloittaa kukkimisen joka kevät. En poista edellisen kesän kuivuneita versoja, vaan annan uusien kukkien ja lehtien kasvaa vanhan päälle. Kärhö kiipeää kohden kattoa: aamupäivät auringossa ja iltapäivät varjossa.

Tänä kesänä kukkiminen on kestänyt epätavallisen kauan ilman kastelua tai lannoitusta. Mahtaako viime kesän lämpö heijastua näihin sinisiin kukkiin?

                                            Alppikärhö?

Tage Lundell (Atragene-ryhmää) on halaillut vanhaa omenapuuta kesästä 2006 alkaen. Se aloittaa kukintansa hiukan myöhemmin kuin alppikärhö.

Tage Lundell

Jouduimme hävittämään hienon jalokärhö Fujimusumen, kun emme jaksaneet raahata sitä ruukkuineen kellariin. Valmistautuminen lonkkaleikkaukseen pakotti jyrkkiin toimenpiteisiin. Nyt lonkka hyväksyy pihatöitä, mutta hävitetyn kärhön korvasimme hiukan helpommalla kasvilla, jolla on pirteä  nimi Pink Swing.

                                Pink Swing

Teimme erikoisen ratkaisun: kärhöstä tuli rajakasvi kahden tontin rajalle.  Tukia on kehitettävä, sillä sen pitäisi kasvaa 2-3 metriä korkeaksi.

Kuvattujen kärhöjen kanssa samanaikainen kukkija on esimerkiksi arovuokko (kuva alla).

Pihlaja kukkii myös. Meillä se on kasvanut ja kehittynyt kasvikarkulaisena vanhan kompostin alueella.

Paluu pihablogiin

                        Kultatyräkki

Olin lopettelemassa pihablogiani enkä ole kirjoittanut puoleen vuoteen. Nyt kaikki perennat ovat nousseet kapinaan ja todistavat minulle, että niitä ei kannata hylätä. Minun on pakko jatkaa. Minne muualle edes voisin tallentaa kukkakuvia?

Leikattu lonkka on hyväksynyt jopa voikukkien kaivamisen kukkamaista. Kevätkasveista ensimmäisenä  minut sai hölmistymään keisarinpikarililja, joka kukoisti aivan yllättävässä paikassa. Nyt sen kukinta alkaa olla ohi, mutta ehdin tallentaa sen.

Vaivoin osaan etsiä kuvia ja liittää niitä tekstiin, mutta yhden vielä lisään. Norjanangervot kukkivat 1970-luvun tyyliin istutetussa pihassani aivan pyörryksissä. Se on kummallista, kun talvella lumi painoi niitä melkein liiskaksi maata myöten ja yksi sai kattolumiakin niskaansa. Oliko viime kesä niin hyvä kasveille, että ne kestivät  sen jälkeen mitä hyvänsa?

Uusi vuosi ja hyvin vanhat kuvat

Olen innostunut vanhoista valokuvista, jotka ovat säilyneet meillä kaapeissa. Ne ovat joulun ja uuden vuoden, syntymäpäivien ja nimipäivien, jopa pääsiäisen aikaan liittyviä.  Yllä oleva kortti on päivätty 8.4.1944, on kenttäpostia ja sotamies Salmisen lähettämä. Vastaanottaja ei ole lapsi, vaan aikuinen nainen. Kukkien kasteleminen on suosittu aihe tuon ajan korteissa ja kiiltokuvissa.

Alla oleva kortti on vanhempi, vuodelta 1938. Tämä onnittelukortti vetoaa ainakin minuun voimakkaasti.

                                 
Onnellista Uutta Vuotta blogini seuraajille. Paljon kauniita ruusuja kaikkien pihoihin.

Pian on joulu, mutta mitä jäi jäljelle kesästä

Etsin vanhoja syksyn ja joulunajan kuvia ja niiden otsikoita. Nämä ovat vuosilta 2014-2015. Selauksessa ne miellyttivät eniten silmää.
Toivotan näiden kuvien välityksellä hyvää joulua ja tulevaa vuotta 2019 kaikille blogini lukijoille.

Lokakuun kauneutta kännykässä

Automatkalla Kärkölästä Haminaan. Parhaat värit vilahtivat ohi ennen kameran laukaisua.

Alla puiden häivettä ja iltarusko

Syysmaksaruohon puna syventyy vasta lokakuussa.

Tuomipihlaja kolmannessa kukoistusvaiheessaan.



Parina päivänä olen ihaillut vuoden kauneimpia maisemia. Mistä ihmeestä johtuu nimi lokakuu, kun synkkyyden sijasta voi vain ihmetellä ruskan hienoutta, jota kännykkäni  ei ole riittänyt tallentamaan.

KIITOS ELISABET KOCHILLE

  Käsiini osui kirja Kysykää Essiltä. Elisabet Kochin puutarhat. Suomalaisen puutarhakulttuurin edustaja eli vuosina 1892-1982 ja on jäänyt melkein unohduksiin. Kirja kertoo tämän Essin elämästä, hänen pihasuunnitelmistaan, kasvivalinnoistaan ja yleensä kädenjäljestä. Minulle tulevat mieleen 1950-luvun puutarhat, mutta hänen työnsä jälkeä on jo 1930- ja 1940-luvulta.

En lähde esittelemään kirjaa, jota on jo käsitelty monissa yhteyksissä. Minulle toi hyvää mieltä, kun huomasin, miten monet vieroksutut ja "vanhanaikaiset" kasvit näkyvät kirjan tekstissä arvostettuina, kuin kunnian palautuksen saaneina.

 Pihaani ympäröi aitaorapihlaja, jolla en ole kehdannut kerskua. Kun luen Kochin kirjaa, tunnen itseni arvokkaan rajakasvin omistajaksi. Kuitenkin Koch antaa varoituksia, joita emme ole aina jaksaneet noudattaa."Hyvin hoidetun pensasaidan pitää olla tiheä ja tasainen, se ei saa olla alhaalta harva ja ylhäältä liian tuuheä ja raskas." Kuten kuvasta näkyy, emme ole aina jaksaneet karsia vaahteraa, joka pyrkii orapihlajan sisälle.

Minua liikutti kirjan toteamus, että varpuset kaipaavat orapihlaja-aitaa. Kaupungeissa varpuset ovat vähentyneet, ja tämä liittyy juuri puutarhamuodin muutoksiin. Enää ei ole entisessä määrin orapihlaja-aitoja, jotka tarjoaisivat suojaisia piilopaikkoja varpusille.

Lopuksi toiseen aiheeseen: pieni portaiden koristaja.

Pihan sitkeät, lannistumattomat

                  

          

Olen loppukesästä aloittanut pienen korjailun pihassa, ja voin kertoa, mitkä kasvit ovat kestäneet kuivuuden, paahteen ja emännän jäykän lonkan. Villiviini kasvatti myöhään lehtensä, mutta sitten mikään ei ole köynnöstä lannistanut. Isäntä on nyt leikannut sitä, ettei synny vahinkoa katon rajassa. Näin isoja tummia marjoja en ole ennen nähnyt villiviinissä.

Maksaruoho alkaa saada väriä aika myöhään, mutta tulee syksyn väriläiskäksi pihan rajalla kasvavan pensashanhikki Goldfingerin ohessa.

   

Viime syksyn sankaritekona leikkasin lumimarjan kokonaan alas. Olen tehnyt saman tempun aikaisemminkin, ja pensas pitää siitä. Ilman hoitoa  se on kasvanut sopivan kokoiseksi. Tulevina kesinä se ehkä hurjistuu ja tarvitaan uutta löylytystä. Sen naapurina alppikärhö on kasvanut katon reunaan asti.  

  

Niittytieltä e-kirjoihin

Sauvakävely on palannut harrastukseksi ja ihmeekseni kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan se on kuntosaliharjoituksia tehokkaampi liikuntalaji.

Kuljen niittytiellä, joka vie lähellä olevalle joelle. Kesän kuivuuden keskellä on viisainta puhua purosta tai suorastaan ojasta. Täällä ei kuitenkaan ole niin kuivan näköistä kuin meidän pihassamme. Elokuun lopullakaan ei vettä ole tullut kuin muutamana päivänä.
                                    

     
Pihatöihin en ole paljon puuttunut lonkkaleikkauksen jälkeen, lukenut kirjoja sen edestäkin. Painavien paperisten opusten käsittely sai minut siirtymään sähköisiin kirjoihin. Sain asennettua tietokoneelleni ja tablettiin ohjelmat, joiden avulla voin lainata kirjastosta e-kirjoja. Tein hankintoja osaksi umpimähkään, mutta välillä tärppäsi. Luen ipädillä Philip Pullmanin uutta kirjaa Vedenpaisumus. Mielenkiintoista, sillä en ole lukenut pitkään aikaan fantasiaa.  Eilen sitten Hesarissa oli sivun arvostelu, joka kertoi, että tämä kirja aloittaa uuden fantasiasarjan.

Etsin myös piha- ja puutarhakirjaa ja Teija Saarisen Villivihannekset löysin sähköisenä. Niitä voi olla enemmänkin, mutta en ole vielä taitava etsijä. Lisäksi aikaa menee lukulaitteen käytön harjoitteluun. Hankin Letto-laitteen tällä viikolla. Alla oleva kuva on kuitenkin tietokoneelta.

Lonkkaleikatun kotipiha

En ole joulun jälkeen kirjoittanut mitään blogiini. Huhtikuussa sain lonkkaani uuden tekonivelen enkä ole oikein menestynyt tietokoneen äärellä. Nyt olen nappaillut valokuvia pihasta, jonka hoidossa en pärjää vielä. Vuoden päästä näkyy, minkä verran emännän tekemättömyys vaikuttaa. Isäntä on kyllä tehnyt töitä sen edestä, ja piha on voinut hyvin tänä keväänä. Kainalosauvojen avulla könkkääjä ei onnistu valokuvaajana, kuten seuraava kuva osoittaa.

Tässä hieman suttuisessa kuvassa kukkii iso tuomipihlaja, eri vuodenaikojen keskipiste. Kasvi on syytettynä kovasta leviämisestä, mutta meillä se pysyy omalla paikallaan, suhtautuu tyynesti ankaraan leikkaamiseen, ja ilahduttaa kukillaan, marjoillaan sekä syksyn värileikillä

Kukkalahjoja jouluna

     

                       
Tänä jouluna emme hankkineet paljon kukkia. Saimme muutaman lahjaksi, mutta on tässä yksi oma ostoskin. En ole kastellut yhtään, sillä saattavat muuten venyä kaatuviksi jättiläisiksi tai koriin tulee rumia läikkiä. Ritarinkukka eli kuten jossain sanotaan jouluamaryllis on aikaisemmin teettänyt työtä, kun kastelin sitä ja sitten sain etsiä tukia. Havukasvit ja tulikukat vaativat ennen pitkää kosteutta, mutta  joulutähti on meillä selvinnyt hyvin kuivana. Viimeksi mainittu on joskus menestynyt pääsiäiseen asti, jolloin sen näkeminen ei enää innosta.

Rauhallista joulua

                                                        


Joulutervehdys Fra Angelicon Marian ilmestyksen välityksellä. Otin valokuvan postikortista, joka löytyi kaapistani. Fra Angelico oli renessanssitaiteilija ja  hänen fresconsa Marian ilmestyksen syntyaika oli 1440-luvulla. Ylienkeli Gabriel kertoo neitsyt Marialle, että tämä on synnyttävä pojan. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kukkien peittämää maata. Jos pääsen Firenzeen, menen katsomaan, mitä kukkia siinä on kuvattu.

Turvallista joulunaikaa kukkien ystäville.

Perennalapio tuli postista

Kukkaiselämää-blogin Satu järjesti arpajaiset, ja minä onnellinen voitin Fiskarsin perennalapion.

Hain voiton tänään postista, jossa virkailija ihmetteli
pakettiani, ja ihmetteli vielä enemmän, kun sanoin, että se on arpajaisvoitto. Aviomies oli tyytyväinen ja piti työkalua hyvälaatuisena.

En lähtenyt kokeilemaan lapiota maahan jatkuvan sateen keskellä. Valokuva on otettu verannalla tukitelineenä kärhö, joka viimein on lopettamassa kukkimisen.

Kiitos Satu Kukkaiselämälle ja Mikille arpajaisista ja Fiskarsille Classic-perennalapiosta.

Ikonienkelin suojaaminen

 

Pyhä ylienkeli Gabriel. Kuvassa ikoni on aivan öljyinen.

Suojasin tänään ikonini pellavaöljyllä, jota levitin kahteen otteeseen. Huoneessa on aika voimakas haju. Painelin talouspaperilla kuivatakseni ylimääräisen öljyn pois. Keräsin kaikki talouspaperit samaan pussiin, jonka vein pois. Ovat itsesyttyviä.

Daaliat, keltaruusu, prinsessa Diana ja muut

Kärhö Princess Diana kukkii aika myöhään. Tässä kuvassa on se hyvä puoli, että kukkia piirittävät kirvat eivät pääse siinä oikeuksiinsa. Yleensä pesen nämä otukset pois mäntysuopavedellä, mutta nyt alituisten sateiden vuoksi homma jäi tekemättä.

Vihdoin viimein sain kuvan, jossa tumman joriinin värissä on oikea sävy. Sopivan pilvinen päivä auttoi minua. Tavallisia punaisia daalioita olen joutunut tukemaan.

Alakuvassa pilkistelee ruusu, joka kukki ensi kerran toukokuussa äitienpäivänä.  Muuten keltaruusun kasvatus ei ole helppoa. Kasvi piristyi, kun kiskoin kaiken vesiheinän pois sen ympäriltä.

Yllä pallohortensia, joka on viihtynyt, kun lakkasin hoitamasta sitä. Lopuksi alakuvassa jokasyksyinen kuva vanhasta roistosta Goldfingeristä, joka loppuvuodesta korvaa alkukesän onnettoman ulkonäkönsä.

Ruusua, kärhöä, akileijaa - kukkapenkin suloinen sekasorto

Ensi keväänä tai pian syksyllä kukkapenkit on kaivettava auki. Tämänhetkistä tilannetta voi sanoa vain suloiseksi sekasorroksi, mutta pahimmissa paikoissa perennat ja hankalat rikkaruohot alkavat sekaantua.  Yläkuvassa näkyy taustalla vaahtera sekä tie ja pilkottaa naapurin rakennus. Kukkapenkin päässä riippajalava on alkanut kasvattaa lehtiä ja tulee muuttamaan pihan tilannetta.

Sormustinkukat puhkeavat näkyville milloin missäkin. Tarha-alpi kukkii kauan ja pysyy pystyssä, mutta on vallannut itselleen hirmuisesti tilaa jokaisessa multavassa paikassa (ylempi kuva)
Neidonruusu Maidens Blush kukkii hyvin, mutta tavalliset kaarevat tuet eivät riitä sille. On pakko kehitellä jokin uusi tuki (alempi kuva)

Neilikkaruusut ja harmaamalvikki ovat sateista huolimatta pysyneet pystyssä melkein ilman tukea. Jokin ötökkä pureskelee malvikin lehdet joka kesä, mutta ei onneksi välitä kukista.

Kuunliljan riehakasta kukintaa omenapuun alla (yllä)

Vihdoin kuvasin kaupasta ostettuja kukkia, jotka pihalla padassa eivät ole tarvinneet kastelua sateen keskellä.

Villit ja vapaat - illakko, päivänkakkara, tuoksuvatukka

Lilanväriset illakot ovat pompanneet esille eri puolilla pihaa. Pitkät varret ovat pysyneet enimmäkseen pystyssä. Tässä muutama yksilö vartioi rautapataa, johon istutimme kesäkukkia.

Päivänkakkarat ovat tänä kesänä vielä innokkaampia. Niitä on kaikkialla, omenapuiden alla, kukkapenkeissä, tonttia ympäröivissä ojissa ; nämä kukat ovat lähtöisin siemenpussista, jonka sisällön kylvin pihaan jo 1990-luvulla.

Aikamoinen siistiminen on edessä, kun nämä villit lopettavat kukintansa.

Tuoksuvatukka on rajapensas, jossa oli keväällä vain vähän oksia. Se on laajentunut toukokuusta alkaen ja kukkii kuin viileä kesä olisi sen suurin ilo. Villeistä villein pensas.

Veranta on suojainen, kun villiviini on kasvattanut lehtensä. Sisällä huoneessa oli toukokuussa liikaa valoa iltaisin. Nyt ollaan suojassa.