Mansikka Petsamon luostarin tekstiileissa

Ison leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla olen lukenut kaikkea, mikä kiinnostaa. Olen tutustunut uudelleen esimerkiksi kasvisymbolikkaa käsittelevään kirjaan.
Päivi Sturm - Leena Säppi: Flora ja Fauna. Kasvi- ja eläinaiheita ortodoksisen kirkon esineistössä (Maahenki 2008).

Kirkkotekstiilien, ikonien, riisojen ja sakraaliesineiden koristeluun on käytetty aiheina monenlaisia kukkia, lehtiä, viljantähkiä, hedelmiä ja marjoja. Kirjoitan tässä vain mansikasta, jota on matalan kasvustonsa vuoksi pidetty nöyryyden ja vaatimattomuuden vertauskuvana. Mansikan kasvamiseen lähellä maata viittaavat sen nimitykset eri kielissä. Saksassa se on maamarja (Erdbeere), ruotsissa maaukko (jordgubbe) ja englannissa olkimarja (strawberry).

Mansikoita on kirjottu Petsamon luostarin ehtoollispeitteisiin ja jumalanpalveluspukuihin. Miksi juuri Petsamon luostarissa? Eräs pappi kertoi, että Petsamossa istutettiin haudoille metsämansikoita. Ahomansikoita kutsutaan myös metsämansikoiksi. Vuodelta 2004 on haastattelutieto, jonka mukaan luostarin lähellä lapinkylässä asunut Anna Fedotoff ei ollut koskaan nähnyt Petsamossa metsämansikoita. On mahdollista, että Petsamossa vierailleet saksalaiset kauppalaivat olisivat tuoneet luostarin johtajalle tuliaisiksi mansikan taimia.  Petsamon alueella asui 1800-luvulla muuttaneita vienankarjalaisia, joiden kotiseudulla kasvoi mansikkaa. Luonnontieteellisten tutkimusten mukaan Petsamon alueelta on löydetty ahomansikkaa.

 Pieni ehtoollispeite, yksityiskohta, 1800-luvun loppu. Petsamon luostari. Puuvillasamettinen peite on kirjottu hopeakierukoilla. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo. Kuva Flora ja Fauna-kirjasta.


Petsamon luostarin säilyneissä teksiileissä esiintyy niin paljon mansikka-aihetta, että se ei ole pelkkä sattuma. Muualla ei esiinny vastaavaa. Luostarin tekstiilit ovat muutenkin omaleimaisia, niissä näkyy vaikutteita kolttasaamelaisilta, voimakas ja iloinen pohjoisten kansojen värien käyttö.

Pieni ehtoollispeite. 1800-luvun loppu. Petsamon luostari. Suomen ortodoksinen kirkkomuseo. Kuva Flora ja Fauna-kirjasta.

Kuka on oikea puutarhuri?

"Oikea puutarhuri ei ole kukkien kasvattaja; hän on maan kasvattaja."..."Hän elää maahan uppoutuneena. Hän pystyttää itselleen muistomerkiksi kompostikasan. Jos hän tulisi paratiisin puutarhaan, hän nuuskisi huumautuneena ja sanoisi: Täälläpä vasta humus. Luullakseni hän unohtaisi syödä hyvän ja pahan tiedon puusta; pikemminkin hän miettisi, miten saisi vietyä Herralta muutaman kottikärryn paratiisin humusta."

Keväällä oikeat puutarhurit "pöyhivät maata mansikoitten ympäriltä ja kohta he kumartavat paria salaatintainta, nenä maassa, kutitellen rakastuneesti haurasta juuritukkoa. Tässä asennossa he nauttivat keväästä, sillä välin kun heidän selkänsä takana aurinko piirtää maineikkaan kaarensa, pilvet lipuvat ja taivaan linnut liitelevät."

"Kuoltuaan puutarhuri ei muutu kukkien tuoksun huumaamaksi perhoseksi vaan mullan kaikkia pimeitä, typpisiä ja juurakkoisia nautintoja kokevaksi kastemadoksi."  (Karel Capek: Puutarhurin vuosi.)

                    Mitä oikea puutarhuri ajattelee, kun näkee  alla olevan kuvan?

                
                           Tietysti multaa, joka paljastuu auringon voimalla lumen alta.

Minun kulkurini, vanha Vagabond

Minulla on kolmet kävelysauvat: yli kymmenen vuotta vanhat Exelit, hiukan nuoremmat Realstick ja Vagabond. Käytän niitä kaikkia, mutta eri vuodenaikoina.

Kuvan Vagabondit ovat parhaillaan käytössä, sillä vein ne suutariin ja hankin uudet käsihihnat. Edellisten tarrat nuhjaantuivat eivätkä pysyneet kiinni. Hihnat maksoivat enemmän kuin sauvat, jotka ostin jostain halpakaupasta. Vagabondit ovat talvikäytössä, sillä niiden tassut ovat hajonneet ja sopivia uusia en löydä.

 Vanhat Exel Nordic Walkerit palvelevat kesäkäytössä, sillä onnistuin ahtamaan niille uudet sopivat tassut. Ongelmana ovat liian lyhyet käsihihnat, jolloin sormikkaat eivät mahdu alle. Kesäkäyttöön nämä vempeleet sopivat. Realstickiä käytin pitkään, kunnes vein Vagabondit suutariin.

Kävelysauvat ovat pelastaneet selkäni, joka kipeytyy päivinä, jolloin älyttömän liukkauden vuoksi en pääse liikkeelle. Sauvakävely on minun oma liikuntalajini: saa olla ulkoilmassa, osa painosta jakautuu käsille, sauvat antavat turvaa. Jos lähden kävelemään ilman sauvoja, tunnen itseni avuttomaksi. 

Monet vierastavat sauvakävelyä ja syynä voi olla väärä tapa käyttää sauvoja. Kannattaa hankkia ohjekirja esimerkiksi kirjastosta tai etsiä muualta ohjeita. Minä olin Suomen Ladun kurssilla samoin terveyskeskuksen fysioterapeutti ohjasi meitä selkävaivaisia. Sain hyviä neuvoja.

Tällä hetkellä kukaan ei kiinnitä sauvakävelijöihin huomiota. Muistan, miten runsas kymmenen vuotta sitten silloin tällöin joku keskeytti pihatyönsä ja huuteli minulle:"Minne sukset jäivät?"

Tekisi mieli ostaa uusia hienoja sauvoja, mutta vanhaakin valikoimaa riittää.

Ruusu ja ritarinkukka vuodelle 2015

Kuva sadepäivän ruusunkukasta on heinäkuulta 2012. Tämä ruusu hävisi kuluneena vuonna. Taidan tehdä sellaisen lupauksen tulevalle vuodelle, että hankin uusia jaloruusuja. Usein ne ovat lyhytaikaisia, mutta jospa yritän jälleen kerran.

Tämän ritarinkukan saimme joululahjaksi. Toinen lupaus tulevalle vuodelle olkoon, että hankin näitä monta yksilöä, sillä ovat vaivattomia. Hyvä on, että kasvi ei tuoksu. Ilahdun aina, kun uusi kukka aukeaa jouluajan hämäryydessä.

Hyvää Vuotta 2015.

Ikonitervehdys

Liitän blogiini kuvan Pyhä Kolminaisuus-ikonista, joka vihdoin tuli valmiiksi. Valokuvassa ikoni ei näy aivan kokonaan ja mukana on lahjaksi saatu joulukasvi.

Hyvä lukijani, toivotan Sinulle turvallista joulua ja onnellista tulevaa vuotta tämän kuvan välityksellä.

Lumi metsurina.

Viime yönä satoi lunta ja harmaa maailma muuttui valkoiseksi. Menin kolaamaan, ja huomasin heti, että lumi oli hyvin painavaa. Kuuntelin napsahduksia ja lumipaakkujen putoamisia. Luulin, että naapuri oli kaatamassa puuta. Pian paljastui, että metsurina oli ylipainoinen lumi.  Ravistelin alaspainunutta männynoksaa ja seisoin pian irtonainen oksa kädessäni. Tänään ei ole metsäretkien aika ainakaan täällä kaakon mailla.

Tuomipihlaja oli  lumipuvussa kuin keväällä kukkien keskellä. Kun menin uudelleen pihalle, vesi rapisi kaikkialla maahan, ja tuomipihlaja menetti hetken kauneutensa. Syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella, vaikka eletään jo joulukuuta.

Ikonin öljyäminen on jännittävää puhdetyötä

On harmaa päivä, ei valonpilkahdustakaan. Jään peittämät tiet eivät houkuttele lenkille. Oli sopiva hetki levittää suojaöljy ikonin päälle.

Pyhä Kolminaisuus-ikoni on maalaamisen jälkeen kuivunut yli vuoden. Tässä kuvassa se on puoli tuntia öljyn levittämisen jälkeen.

 

Ikoni on pöydällä kahden lautasen päällä, ja muovit suojaavat ympäristöä. Käytän työssä pellavaöljyä, joka on yleensä kuivunut nopeasti. En taida levittää kuin yhden kerroksen. Pian nostan työn kaappiin kuivumaan rauhassa. On jännittävää puhdetyötä, jossa täytyy saada ensin lämpimäksi sekä ikoni, öljy että omat kädet.