Palava talo

Ajelimme tänään uutta paikallistietä, joka korvaa moottoritien alle jäävän vanhan väylän. Summan tien risteyksessä oli liekeissä talo, jonka palokunta oli sytyttänyt tuleen. Näky oli hätkähdyttävä. Iso talo palaa ihmeen nopeasti, vain savupiippu jää törröttämään. Minulle tuli alakuloinen mieli. Järki hyväksyi tapahtuman, mutta tulin surulliseksi ajatellessani, miten äkkiä ja lopullisesti jonkun koti siinä hävisi.

Haminan ohitustie Husulan ja Tompurinmäen rajalla

Olen vuoden ajan valokuvannut samaa paikkaa Korventien päässä Tompurinmäellä. Vanha lenkkipolkuni on perusteellisesti tukkeutunut. Syviä kuoppia ja rakennelmia. Taustalla näkyy pieni järvi. Alemmassa kuvassa on Husulan tunnelin suuaukko.

Trifidi kotipihassa

Kesäkuusta alkaen kasvatimme pasuunakukkaa, joka saavutti pihalla jättiläismäiset mittasuhteet ja kannatteli lopulta runsaasti nuppuja. Olisi varmaan pitänyt leikata osa tästä kolmihaaraisesta jättiläisestä kukkimisen auttamiseksi, mutta kokemattomana en osannut tehdä sitä.
Pari päivää sitten raahasimme pikkuammeen avulla hirmun sisälle ja nostimme pöydälle, jossa se nyt kannattelee kattoa. Ei tainnut olla mieluinen siirto, sillä painavia lehtiä alkoi pian lätsähdellä lattialle. Tytär on käymässä ja nukkuu samassa huoneessa jättiläisen kanssa. Hämärässä huoneessa hirmun muoto häiritsee yöunta ja lehtien putoaminen havahduttaa herkkäunisen. Tuntuu kuin nukkuisi trifidin vieressä.

Kiitos Piilu ja daalia

 Kärhöni eivät ole oikein menestyneet tänä kesänä. Poikkeus on tämä Piilu, joka kiertelee riehakkaasti kukkapenkissä ja on kukkinut koko kesän.

Tämän punaisen daalian alun hankin keväällä Haminan torilta. Se kasvoi ilman huolenpitoa samaan aikaan, kun pari muuta ei menestynyt.

Syksyn ensimmäinen värileikki

Rakastan syys- ja lokakuun aurinkoisia päiviä ja raikkaita aamuja. Olin tänään kävelyllä ja kuljin pitkästä aikaa Korventien sillan kautta. Tietyömaalla oli tänäänkin ahertajia, mutta alueella rakennetaan tunnelin seiniä, joten en pelännyt räjäytyksiä.

Eletään aikaa, jolloin monissa pihoissa näkee vielä ruukuissa kesäkukkia, mutta syyskasvit ilmestyvät vähitellen niiden tilalle. Meillä on verannan komistuksena pasuunakukka, joka on kasvanut pikkutaimesta monihaaraiseksi jättiläiseksi. Siinä on paljon nuppuja ja jännitän, ehtivätkö ne kukkia.

Parasta kaikessa ovat puut, jotka saavat syysvärejä tai joiden marjat ovat parhaimmillaan. Eräällä pihalla orapihlaja on saanut kasvaa ilman leikkauksia.  Siinä on runsaasti marjoja ja jättiläisaita herättää kyllä huomiota.Meidän pihamme kaunistus ovat vaahterat, joiden lehdet jossain kulmassa ovat punaisia, kun osa puusta on vielä vihreä.Vaahterat ovat nauttineet sateisesta kesästä ja uhkaavat paisua liian mahtaviksi.

Pihlajissa on paljon marjoja täällä kaakkoisen rannikolla. Tämä kuva on otettu Haminan kirjaston parkkipaikalla.

Luteet Princess Diana- kärhön kimpussa

Istutin keväällä toiveikkaana Princess Diana-kärhön kukkapenkkiin ja hankin sille siron tukitelineen. Kasvi lähti innokkaasti kiipeämään tukea pitkin, kasvatti nuppuja, ja ensimmäiset kirkkaan vaaleanpunaiset kukat avautuivat terveen näköisinä. Sitten yhtenä päivänä näin, miten kasviluteet olivat imemässä kukkia ja lehtiä. Ei tarvittu monta päivää, kun nuoren kärhön tuoreet lehdet kuivuivat ja kukat muuttuivat muotopuoliksi. Tuho oli täydellinen, sillä terve kasvi kuoli muutamassa päivässä.

Kasvien luteita ilmestyi pihaan kesällä 2011, jolloin ne valtasivat viinimarjapensaat. Otukset ovat litteitä, melkein pyöreitä ja ainakin heinä- ja elokuun vaihteessa vihreitä. Tänä kesänä ruiskutin viinimarjat mäntysuopaseoksella ja luteita ei ollut niiden kimpussa kovin paljon. Sen sijaan ne valtasivat kukkapenkin ja imivät innokkaasti sinisiä akileijoja. Kun kärhö alkoi menehtyä, otin kovat otteet käyttöön. Menin maatalousmyymälään ja hankin pyretriinipohjaista torjunta-ainetta. Näyttää, kuin luteet olisivat hävinneet. Varma ei voi olla, voivat yllättää jossain uudessa paikassa.

Husulan tunnelin alue nyt ja ennen

Haminan ohitustien rakentaminen on muuttanut maisemaa perusteellisesti, vaikka monia vaiheita on vielä edessäpäin. Onneksi räjäytettävää ei ole enää paljon jäljellä täällä tunnelin alueella. Näin ainakin toivon.

Katselin vanhoja valokuvia ja minun oli vaikea tunnistaa kuvista joitakin paikkoja. Seuraavat valokuvat esittävät Husulan tunnelin aluetta. Ensimmäisessä kuvassa on Husulan tunneli sellaisena, kun se on tänään 11.8.2012. Ehkä vielä jonakin päivänä katselen tätä kuvaa ihmeissäni, sitten kun tunnelilla on "katto" ja kasvillisuus on löytänyt oman paikkansa.

Alemmassa kuvassa on sama  paikka 7.9.2011 eli alle vuosi sitten. Otin silloin kuvan aamulla kahdeksan jälkeen ja nyt näen kuvassa palasen rauhallista maalaismaisemaa. Itse asiassa vieressä kulkevalla Lappeenrannan tiellä saattoi olla ajoittain aika kova liikenne.

On onnellista, että valokuvaamalla saa säilytettyä palasia muistojen maisemasta.