torstai 17. syyskuuta 2015

Kultapallo, minun lapsuudenystäväni




Muistan kultapallon 1950-luvulta syyskuisen koulutieni kaunistuksena. Tuntui kuin se olisi kasvanut useimmissa pihoissa ja kurotellut kullankeltaisia kukkiaan pihojen aitojen yli. Nykyään sitä ei näe kovinkaan paljon. Maatiainen on nostanut kultapallon arvoa nimittämällä sen vuoden 2011 maatiaiskasviksi.



                               Vähän ollaan jo rähjääntyneitä syyskuun puolivälin jälkeen.

Kasvin tieteellinen nimi Rudbeckia laciniata on lähtöisin 1600- ja 1700- luvulla eläneiden ruotsalaisten kasvitieteilijöiden Olof Rudbeck vanhemman ja nuoremman nimestä. Palavarakkaus ja särkynytsydän- kirjan mukaan päivänhatut löysivät tiensä Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1600- ja 1700-luvulla. Kultapallo on syyspäivänhatun kerrannaiskukkainen lajike, joka juurtui eurooppalaisille markkinoille 1800-luvun lopussa ja suomalaisille pihoille pian tämän jälkeen. Kasvi tekee paljon juuriversoja, joiden avulla se oli helppo siirtää pihasta toiseen.

Miksi kultapallo ei ole nykyään erikoisen suosittu? Uskoisin, että syynä  on sen venyminen varsin korkeaksi. Parimetriset versot sortuvat epämääräiseksi röykkiöksi, kun kukkapaljous ilmestyy latvoihin. Kasvi vaatii huolellisen tukemisen tai viereen vahvoja kumppaneita, jotka pitävät sen pystyssä. Usein suositellaan kasvin leikkaamista kesken kasvun, jolloin se ei nouse niin korkeaksi kuin muuten.

Minä sain kultapallon pihaamme, kun pienellä tontillaan kukkia kasvatellut työtoverini sai siitä tarpeekseen. Hän ehdotti paikkaa orapihlaja-aidan vieressä ja omenapuun lähellä, ja sinne minä tämän lapsuudenystäväni istutin. Hoidin sitä aluksi huolellisesti ja leikkasin sen lyhyeksi kasvun puolivälissä. Kaikista yrityksistä huolimatta kasvi kaatuili ja muodosti epämääräisiä röykkiöitä. Nyt olen parina kesänä antanut sen tehdä,  mitä itse haluaa. Se lepää osittain orapihlaja-aidan päällä, osaksi roikkuu omenapuun oksia vasten ja hakee tukea kaikista isoista kasveista, mitä läheltä löytyy. Tietysti se on levinnyt, kun en ole rajoittanut sen kasvua. Hassuinta on, että se katselee etelään eli naapurin pihalle ja "kääntää selkänsä" istuttajan ja kasvattajan suuntaan.





2 kommenttia:

  1. Minullakin on joskus ollut kultapallo, mutta se on kadonnut. En hävittänyt sitä tietoisesti, mutta olen voinut vahingossa kitkeä tai kaivaa pois kaikki versot siirrellessäni kasveja. Aina välillä on käynyt mielessä, että pitäisi hankkia uusi yksilö, mutta kai tuo sen koko ja kasvutapa ovat hillinneet ostohaluja. Kultapalloni oli jostain saatu vanhaa kantaa oleva yksilö, joten siinä mielessä mukavampi kuin uutuustaimi olisi.

    VastaaPoista
  2. Sääli, että se katosi. En tiedä yhtään, mistä minun työtoverini oli hankkinut omansa. En kasvin saadessani ajatellut vielä kasvin alkuperää.

    Kultapallo ei sovellu huolellisesti hoidettuun pihaan, sillä se on liian kuriton.Täällä kotikylässäni sitä ei näy juuri missään.

    VastaaPoista