Haminan räjäytykset ja pieni kellorasia

Olen koko ajan pelännyt, että Husulan tunneliräjäytykset aiheuttavat jonkin suuren vahingon. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta tänään tuli pieni varoitus, joka paljasti, että isompiakin vahinkoja voi tapahtua. Tulin pihamaalta puolen päivän aikaan valokuvaamasta Red Nelly-ruusua, kun varoituspiippaukset hätkäyttivät minua. Seurasi erikoisen terävä räjähdys. Huonosti sulkemani ovi avautui itsestään ja sisältä asunnosta kuului kilahdus. Pieni kellorasia oli pudonnut hyllyltä lattialle ja rikkoutunut. Sen sisällä ollut korukello näyttää ehjältä ja käy edelleen. Pikkuvahingoista kukaan ei viitsi pyytää korvausta, mutta tällaiset tapahtumat varoittavat, että jotain pahempaakin voi tapahtua

 Eräänä päivänä huomasin räjäytyksen jälkeen, että korkean kaapin päällä olevat posliiniastiat olivat lipuneet uhkaavasti kaapin reunalle. Onneksi huomasimme asian, sillä seuraava räjäytys olisi voinut pudottaa painavan posliiniesineen jonkun onnettoman päähän. Kissoille ja koirille räjäytykset ovat kauhistus. Naapurin kissa kuulee piippauksen ensimmäisenä ja syöksyy salamana ojarummun alle turvaan. Viisas eläin.

 

 Kaiken räjäyttelyn keskellä elämässä on ilon aiheita. Erikoinen juhannusruusuni Punainen Nelli (oikeasti Red Nelly) kukki oikeaan aikaan, ja kauempana pihalla koivujen alla asustava valkoinen juhannusruusu on yrittänyt parhaansa heikossa kasvupaikassaan.

Red Nelly

Lupiinin tie pitsihuvilan pihakukasta kaatopaikan kaunottareksi.

 Näin ensimmäisen kerran lupiineja vuonna 1954 päijäthämäläisen huvilan pihassa. Näky oli henkeäsalpaava. Lupiinit olivat minulle maalaistytölle kaupunkilaisten kukkia, joita kasvatettiin huviloitten pihamailla. Maalaistalojen pihoissa en nähnyt niitä. Vuosikymmenien kuluessa lupiinin valtapiiri on laajentunut, mutta samalla myös ankara kritiikki tätä voimakasta komistusta kohtaan.Lupiini viihtyy valtateitten varsilla, mutta sitä ei juuri näe kotipihojen kukkapenkeissä. Kiertelin tänään kaatopaikalla, jonne aikojen kuluessa on raahattu viemärinrenkaita, leikkipaikkojen rikkinäisiä keinuja, lautoja, kiviä, mutta myös kantoja ja muita kasvijätteitä. Kuljetusten mukana alueelle on levinnyt voimakkaita kasveja, lupiineja, raunioyrttiä ja muita. Kesäkuun alun päivänpaisteessa koin tänään saman elämyksen kuin 1950-luvulla. Sanotaan, mitä sanotaan, mutta lupiini on upea kasvi. Ainakin kun se on oikeassa paikassa.

Angervon tuoksua

On helluntai, ensimmäinen oikea kesäpäivä. Eilisen aamun sateen jäljiltä nurmikko on kasvanut vahvaksi ja heleän vihreäksi. Norjanangervon valkeat kukkatertut ovat puhjenneet täyteen kukoistukseen ja huumaavat väkevällä tuoksullaan verannalla istujan. Pihan viisi pensasta ovat kasvaneet samoilla paikoilla yli neljäkymmentä vuotta, kestäneet joskus vääräoppisia leikkauksia ja päättäneet näyttää tänä kesänä parhaansa. Tuoksu on väkevämpi kuin milloinkaan. Ampiainen surraa aamun hiljaisuudessa. Aikovatko ne taas rakentaa majapaikkansa verannan kattolautojen väliin? Piha pursuaa vihreää ja valkoista kasvua. Juuri tällainen on se kuuluisa heleä helluntai.

Husulan tunnelin räjäytykset

Elämä tietyömaan naapurissa on täynnä jännitystä. Nyt perjantai-iltana on helpottunut olo, kun rytinä on hiljentynyt pariksi päiväksi. Piippaukset varoittavat räjäytysten tulosta, mutta silti jysähdys on joka kerran yllätys. Tuntuu kuin omassa kellarissa pamahtaisi ja talo hyppäisi ilmaan. Pakostakin jää miettimään, miten käy, jos räjäyttäjät tekevät virhearvioinnin. Kuinka paljon talot yleensä kestävät kuukausien jysäyttelyä? Parin viikon työn jälkeen vain pieni osa kalliosta on hajotettu. Pitkä taival on edessä eikä talon hyppimiseen taida tottua.

Sinivuokkojen kevät

Keväinen siivousretki kesämökille Asikkalaan jäi nyt vapun jälkeiseen aikaan. Ensimmäiseksi oli sahattava tien päältä myrskyn kaatama puu. Pihalla oli erikoisen paljon sinivuokkoja, jotka peittivät haravoimatonta maata. Tavallisten sinisten lisäksi oli isoja ryppäitä punaisia ja valkoisia. Lisäksi löytyi vaaleanpunaisia muunnelmia. Kasvien lehdistä päättelimme, että kaikki ovat sinivuokkoja, valkoisetkin. Vuokot ovat minulle kevään toivon vertauskuva




 
Järvellä oli hiljaista, kun kävelin laiturille. Ei näkynyt yhtään vesilintua. Tunnin päästä havaitsimme pari joutsenta, jotka ilmestyivät partioimaan vastapäisen rannan tuntumaan. Niiden töräyttelyt rikkoivat metsäjärven hiljaisuuden. Olimme ainoat ihmiset yleensäkin hiljaisilla rannoilla ja minusta tuntui, että linnut ilmestyivät tarkkailemaan meitä. Kolme kuikkaa ui selvästi uteliaina paikalle. Paikka on niille ihanteellinen, kirkasvetinen järvi, kivikkoiset metsärannat. Lopulta vakioväki, sorsat ja telkät saapuivat tarkastusmatkalle. Oli hyvä päivä, sinivuokkoja ja vesilintuja. Kevään onnea.

Kevättunnelmaa Pyölinojalla

Mustarastaan heleä rupattelu on ensimmäisiä kevään merkkejä. Lintu jatkaa jutusteluaan välittämättä tietyömaan äänistä. Junttauskoneen tasainen jumputus, traktorien mylläysäänet, piippaukset ja jyrähdykset peittävät sen äänen, mutta kun ne hiljenevät, mustarastaan lurittelu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tänään on tietyömaalla tauko ja minä kuljeskelen Husulan ja Tompurinmäen rajalla. Poikkean Lappeenrannan tieltä Pyölinojan lähellä rakentajien väliaikaiselle tielle. Kuovin voimakas huilumainen ääni kohoaa jostain suon takaa. Tätä ääntä ei kuule muulloin kuin keväällä.

 

 

Työmaan mylläyksen rajalla pajujen keltaiset ja punaruskeat oksat kohoavat väriläiskinä lumen, veden ja saven keskellä. Pyölinoja tulvii ja sen rantamaat pursuavat vettä muualla paitsi ohitustien junttausalueella.

 

 

Lenkin jälkeen huomaan kotipihassa, miten sinivuokko avaa ensimmäisiä kukkiaan. Myöhään tänä keväänä, sillä se on varhaisina keväinä kukkinut maaliskuun puolella.

 

Haminan ohitustie: Ampu tulee

Pihalla ei ole vielä merkkiäkään kukista, joten blogini varsinaisesta aiheesta en voi kirjoittaa. Kuvailen lenkkipolkujeni muutoksia.
Ehdin uskoa, että tietyömaan räjäytykset Tompurinmäellä alkavat vasta kesällä, mutta siinä minä erehdyin. Muutamana päivänä ihmettelin tärinää verannalla, mutta torstaina tuli kunnon pamaus. Olin pesuhuoneessa suihkussa, kun äkkiä jyrähti ja yläpuolellani olevat ikkunat alkoivat helistä. Pelottava yllätys.
Nyt tietyöntekijät ovat lähteneet pääsiäisvapaalle ja meikäläiset voivat tutkia Korventien pään muutoksia. Alla olevassa kuvassa taitavat olla torstaisen jyrähdyksen jäljet.