Melkein vuosi sitten 9.11.2014 kirjoitin blogiini päivityksen otsikolla Istutatko puita marraskuussa? Silloin nimittäin näin, miten Husulan tunnelin päälle ajo- ja kävelytien väliin istutettiin yhdeksän lehmusta ryhminä. Tosin silloin nuori istuttajamies sanoi puita koivuiksi ja minä uskoin, sillä puut olivat lehdettömiä. Marraskuinen istutus ei ollut huono ratkaisu, vaan puut alkoivat tänä kesänä viheriöidä ja tuottaa iloa meille kulkijoille. Pienet lapset laskivat ryhmitettyjä puita 123 ja 123 ja 123.
Tänään lenkillä näin yhden puun pahasti runneltuna ja paheksuin tihutyöntekijöitä, jotka ovat kaadelleet öisin nuoria puita. Käsitykseni muuttui moniulotteisemmaksi, kun vähän matkan päästä löytyi auton pölykapseli. Apiloiden seassa erottuivat renkaan jäljet kohdassa, jossa auto oli ajanut pois kolaripaikalta.
Autokuskin onni oli varmasti puun nuori ikä. Isompi puu olisi aiheuttanut autolle erilaista jälkeä.
Tästä eteenpäin lapset sanovat 123 ja 12 ja 123. Nuoren puun menetys on pysyvä aukko maisemassa. Näin sanon, vaikka me parhaillaan haemme kaatajia pihamme kolmelle jättiläiskoivulle, 20-25 metriä korkeille. Ahtaalla alueella ne ovat turvallisuusriski.
Etsin puurunoa, joka paljastaisi tuntemuksiani kaikkien muutosten keskellä. Tietysti Risto Rasaa:
Puut ovat täynnä
lintujen valtakuntia.
Puut ovat täynnä
metsiä joissa asutaan.
Puista ja metsistä myös Anni Kytömäki kirjoittaa muistettavasti kirjassaan Kultarinta.
Hmmm.... Ehkä tässä sitten tosiaan voisi vielä vaikka istuttaa puitakin! =)
VastaaPoistaJotain puita minäkin kaipaan pian kaadettavien koivujen tilalle. Tiedän, että valinnan tärkeä peruste tulee olemaan puun koko: ei mitään jättiläiseksi kasvavaa omakotitalon pihaan.
VastaaPoista