Tunnetko kasvien talvipukuja?

Kasvien talviolemukset ovat alkaneet kiinnostaa sekä tutkijoita että puutarhaihmisiä. Yli puoli vuotta kasvit elävät lehdettöminä ja kukattomina, maasta törröttävinä tummina varpuina ja hedelmystöinä, joita lumi peittää tällä hetkellä. Olen tutustunut kirjaan Talventörröttäjät, jonka tekijä on Ari-Pekka Huhta. Hän on tutustunut etupäässä ruohovartisten luonnonkasvien talviolemukseen  Kirja on täynnä hienoja kuvia. Väliotsikkoina Joutomaiden valtiaita, Rantojen komistuksia, Niittykukkia ja Metsässä ei liikahda lehtikään.

Minun  blogini tässä päivityksessä on pääasiassa talvisia pensaita, yksi puu ja yksi perenna talventörröttäjänä, joten blogini idea on erilainen kuin Huhdan kirjassa. Oli pakko valita pensaita, sillä siivosin syksyllä pihani liian perusteellisesti. Olisi pitänyt jättää enemmän perennoja törröttämään, kuten olen usein tehnyt aikaisempina vuosina.  Erona Huhdan kirjaan on lisäksi se, että minulla on lumipukuisia kasveja, kun Huhdalla  kasvit eivät ole yhtä lumisia.


Yritä arvata, mitä kasveja on kuvissa. Lumen vuoksi arvaaminen on hankalaa, mutta kasvit ovat melko tavallisia. Vastaukset löytyvät kuvien jälkeen.

Numero 1

Numero 2

Numero3

Numero 4

Numero 5

Numero 6

Numero 7

Ykkonen on lumimarja,
kakkonen juhannusruusu Red Nelly,
kolmonen mongolianvaahtera, jonka edessä ainakin villivadelmaa,
nelonen varjolilja,
viitonen: puu on hevoskastanja,
kuutonen ruusupensasaita,
seitsemän norjanangervo.

Kesäkuvia helmikuun harmaudessa

Likaisenharmaana helmikuun päivänä etsin vanhoja valokuvia, jotka kesän värikkyydessä eivät näytä miltään. Tämä kuunlilja nuppuineen on keskikesän symboli. Nyt sen maanpäälliset osat ovat kompostissa ja juuret uinuvat lumen alla. Vai uinuvatko? Sanotaan myös, että maan sisällä on meneillään valmistautuminen uuteen kasvukauteen. Ehkä maa nyt helmikuussa on sen verran jäässä, että ei tapahdu mitään erityistä, mutta auta armias, kun lumi hiukan sulaa ja valo paljastaa maan, niin mustissa läiskissä jään välissä kevään ensimmäiset versot ulottavat päätään kirkkauteen. Ei kuitenkaan tämä kuunlilja, sillä se varovaisena tyyppinä odottaa kevään etenemistä, mutta vieressä muutamat  innokkaat pienet sipulikasvit eivät jaksa odottaa millään.

Entä kärhö? Juoniiko se jotain?  Lepäileekö koko tulevan kesän kuten toissa vuonna vai yllättääkö minut ja pomppaa esille muiden kasvien keskellä kuten menneenä kesänä?

Mitä tapahtuu seinustan lumikasassa, jossa vain neilikkaruusun varsia törröttää? Olisiko jossain valkeaa malvaa tai vaaleanpunaista? Kaipaan niitä. Viime kesänä neilikkaruusun vieressä kasvoi malvikkia. Tavallisesti niin vahva ja suuri kasvi oli pienten malvojen kokoluokkaa.

Kesäkuvia katsellessa pihan tämänhetkinen likaisenvalkoinen lumi, savunharmaa taivas ja ruskeat törröttäjät saavat kaipaamaan maaliskuun yllätyksiä. 

Pakkaspäivien kukkailoa

Ostin kevään ensi kukan olohuoneeseen. Kauppias kertoi, että kasvi on huone-esikko. Parin päivän päästä sain tuliaisiksi toisen samanlaisen kukkasen, mutta erivärisen. Aikaisemmin tuntemani esikot ovat olleet erilaisia. Uusi kasvi muistuttaa hiukan pelakuuta.

Etsin netistä hoito-ohjeita kukkaliikkeiden mainoksista. Kasville suositellaan lannoitusta kasvukaudella kaksi kertaa kuussa. Syksyllä syytä viedä viileään, että kukkii uudelleen. Minulle kasvin myynyt kauppias sanoi, että kasvi jatkaa kukkimista, kun kuihtuneet osat leikataan pois.

Saa nähdä, tuleeko tämä kasvi kukoistamaan huoneissani kauemmin kuin lyhyen talven lopun. Usein käy niin, että keväällä ilahduttaneet kasvit jäävät kevään ja kesän kuningattarien varjoon ja niiden hoito unohtuu.

Toive, unelma ja lupaus - vastaus haasteeseen.

Ruusunmekko haastoi minut  kolmella teemalla: Toive, unelma ja lupaus vuodelle 2016. Nämä kolme asiaa kietoutuvat yhteen, ja minun on vaikea erottaa niitä selvästi toisistaan, mutta ei sillä taida olla väliä.

Toive.

Toivon, että kipeä lantion alue muuttuu kivuttomaksi nopeammin kuin fysiatri lupasi. Hän sanoi, että ehkä pystyn tanssimaan ensi pikkujoulun aikaan. Toivon, että pystyisin jo kesällä matkustelemaan. Haluaisin nähdä vaikka mitä, mutta ainakin jonkin jännittävän pihan, sellaisen jossa kasvaa kuluneiden sammaloituneiden kiveysten ja vänkyräisten puiden keskellä perinneperennoita, jotka ovat muualla unohtuneet ja joiden nimiäkään emme oikein muista. 


Unelma.

 Unelmoin, että loisin jotain kaunista, maalauksen, kirjoituksen tai puutarhaan hienon kulmauksen.

Lupaus.

Haluan tehdä puutarhatöitä iloisesti ja pätkittäin. Tiedän, että 30 tai 45 minuuttia kerrallaan on minulle sopiva aika . Sitten on aika mennä sisätöihin tai levätä. Lupaan opetella vapaaehtoista rentoa laiskottelua. Meillä maalaistalojen lapsilla on jo 1950-luvulta alkaen tekemisen pakko, jolla vanhoilla päivillään voi suorastaan vahingoittaa itseään. Hyvä on liikkua ja touhuta, mutta ei itseään satuttamalla.

.Löysin CD-levyn vuodelta 2007. Siellä oli mm. tämä valokuva. En muista liljan nimeä. Se kukoisti niin kauan, kunnes seinustan voimakasvi keltainen tarha-alpi rusensi kaikki muut tieltään pois. Ylempi kuva näyttää tarha-alpin valloittajana. Kaipaan kasveja, jotka ovat hävinneet sen tieltä.

Kukkamuistoja vuoden vaihtuessa

Otin kuvan Amsterdamissa keväällä 2012. Pian on tulppaaneita tulvillaan iloinen...

Kuva on vuodelta 2011. Löysin sen vanhoista tallennuksista.

Ruusu on menneitten kesien muistoja. Viime kesänä se ei enää ilmestynyt näkyviin.

Kallionauhus kukoisti monia vuosia, mutta viime kesänä se oli kadonnut. Suuri kasvi taisi olla liian ahtaassa paikassa. Edellinen yritys kasvattaa kallionauhusta epäonnistui myös, sillä  se joutui liian kuuumaan paikkaa.

Joulun 2015 kukat siirtyvät pian muistojen joukkoon. Onneksi uusi vuosi tuo uudet kukat.

Hyvää vuotta 2016 blogien kirjoittajille ja lukijoille.

IKONI JA JOULUTÄHTI

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 
kaikille blogin lukijoille.

En ole maalannut varsinaista jouluikonia, mutta liitän blogiini apostoli Matteuksen ikonin, jonka
sain syksyllä valmiiksi. Vain öljyäminen puuttuu. Puoliksi avoimen kirjan tekstit ovat Matteuksen evankeliumin alkusanoja suomeksi.

 Minulla ei ole mitään erityistä syytä yhdistää joulutähteä Matteus-ikoniin. Valkoinen joulutähti sopii  kuitenkin tämän joulun tunnelmaan.

Kesän kuusi kukkahetkeä

Kiitos Kurjenkellolle, joka haastoi minut tuomaan blogiini kuusi kuvaa viime kesästä. Keskityin etsimään kukkakuvia, jotka liittyvät johonkin tärkeään hetkeen. Tuli kesäinen olo.

Haastan puolestani Suvipihan Marietan. Haasteen sisältönä on löytää 6 kuvaa kesästä. Aihe on vapaa, kunhan kuvat on otettu viime kesänä. Ehkä sinut on haastettu jo aikaisemmin, mutta tämä on vapaaehtoista hauskuutta.

Muistan hyvin hetken Vääksyssä, kun valitsin kauniin ruukun ja pyysin kukkakauppiasta istuttamaan siihen pari joriinia. Nyt koko hienous on kellarissa.

Kevätkesä 2015 oli yhtä sipulikasvien juhlaa.

Snow Queen- kärhössä oli vain kaksi kukkaa. Onneksi sain ikuistettua ne.

Vielä kerran unikoita.

Kurjenpolven lempeää sinisyyttä.

Tage Lundell- kärhön syksyisiä pörhöjä